Päihdeongelmat eivät ole marginaalinen ilmiö. Lähes jokaisella meistä on lähipiirissä päihteiden aiheuttamia tragedioita. Kyse on kansanterveysongelmasta.
Arvioiden mukaan noin 1,7 miljoonalla suomalaisella on alkoholiongelmainen läheinen tai omainen. 27 prosenttia tunnistaa alkoholin väärinkäyttöä vanhemmillaan, miehistä kuusi ja naisista 21 prosenttia kokee oman kumppanin kärsivän alkoholiongelmista ja 14 prosenttia ilmaisee huoltaan omasta päihteidenkäytöstään.
Hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto toteaa (Kaleva 11.9.), että Oulun päihdepalveluissa ei ole jonoa, hoitoa saa ja asuntojakin on. Onko todella näin? Kalevan jutusta ei selviä mitä näillä palveluilla tarkoitetaan.
Verrattuna muihin Suomen suurimpiin kaupunkeihin Oulu käyttää päihdepalveluihin huomattavasti vähemmän resursseja. Tämä käy ilmi kuuden suurimman kaupungin päihdehuollon palvelujen ja kustannusten vertailusta vuodelta 2017.
Oulu käyttää 49 euroa 18 vuotta täyttänyttä asukasta kohti ja kuusikon keskiarvo on 74 euroa. Mistä ero johtuu? Ei ole uskottavaa, että Oulu tuottaisi palvelut paljon muita halvemmalla. Onko kyse siitä, että palveluja tarjotaan vähemmän?
Päihdepalveluiden resursseista johtuen hoito ovat yhä enemmän lyhytkestoista katkaisuhoitoa ja pelkkää lääke-, korvaus- tai ylläpitohoitoa. Päihteistä kokonaan vieroittavia hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia ei juuri ole tai jos on, niitä ei pystytä järjestämään riittävän intensiivisenä resursseista johtuen.
Päihderiippuvuus on sairaus, josta toipuminen on pitkä ja monipuolista tukea vaativa prosessi. Päihdehuoltomme kaipaakin kipeästi monipuolisuutta ja yksilöllisyyden huomioimista. Päihdepalveluita pitäisi olla myös heille, jotka eivät päihteettömyyteen vielä kykene.
Selviämisasema ikuisuuskysymyksenä on ollut poliitikkojen huulilla jo vuosikymmenien ajan. Siitä on yhteneväinen tahtotila – silti selviämisasemaa ei ole näköpiirissä.
Kaupunkien nettisivujen vertailun perusteella Tampereen ja Oulun päihdepalvelut eroavat kuin yö ja päivä. Tampereella on muun muassa selviämisasema (nuorille omansa), tarjolla on kotiin jalkautuvaa päihdetyötä ja matalankynnyksen toiminta on monipuolista: muun muassa päihtyneiden päivätoimintakeskus, jossa saa ruuan, voi peseytyä, nukkua, pestä vaatteet ja saada terveysneuvontaa. Oulu ei tarjoa mitään tällaista.
Päihdejärjestöjen ja -yhdistysten rooli ennaltaehkäisevän ja korjaavan työn tekijöinä on yhteiskunnassamme merkittävä. Myös seurakunnat tekevät merkittävää päihde- ja kriminaalityötä. Järjestöjen toimintaedellytykset on kuitenkin varmistettava eikä kaupungin päihdekuntoutujan kuntoutuspolkua voi rakentaa järjestöjen varaan ilman kaupungin panostusta.
Yhden puolueen tai yhden valtuutetun esittämänä asia tuskin etenee, joten pidän hyvänä ajatuksena Anne Huotarin (Kaleva 12.9./Lukijalta) ehdottamaa puolueiden edustajista koottua työryhmää. Työryhmän tavoitteena olisi yhteinen esitys päihdepalveluiden kehittämistoimenpiteistä ja resursoinnista seuraavaan talousarvioon.
Tanja Tiainen
kaupunginvaltuutettu (sd.)
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.