Pitkäaikainen vakauttava kasvuohjelma on keino turvata kilpailukykyä. Pääministerin avaus muistuttaa tammikuun kihlauksesta kuten presidentin vetoomus sopimisen puolesta.
Presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) ovat lähteneet liikkeelle sopimuskulttuurin puolesta. Heidän avauksensa viikonvaihteessa ovat eräänlainen uusi tammikuun kosinta työmarkkinajärjestöille. Avauksia voi pitää takavuosikymmenien taikasanan, konsensuksen, päivitettynä versiona.
Halonen vetosi tammikuun kihlauksen seminaarissa Jyväskylässä sopimisen kulttuurin puolesta. Hän muistutti, että tammikuun kihlauksessa 1940 työmarkkinaosapuolet sitoutuivat valtion myötävaikutuksella siihen, että yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista alettiin sopia kolmikannassa.
Tammikuun kihlauksessa työmarkkinajärjestöt tunnustivat vapaan järjestäytymisen merkityksen ja sitoutuivat neuvottelemaan työelämän kysymyksistä. Tämä malli on menettänyt paljon sisällöstään sen jälkeen kun Eteläranta irrottautui keskitetyistä tulopoliittisista kokonaisratkaisuista jokin vuosi sitten.
Samoilla jäljillä Halosen kanssa oli myös pääministeri Kiviniemi, joka esitti kilpailukyvyn turvaamiseksi yhteiskuntasopimusta eli kolmikantaista laajaa kahden vaalikauden mittaista kasvu- ja investointiohjelmaa.
Avaukset tuovat vauhtia pikkuhiljaa alkavaan vaalikamppailuun. Kiviniemen kanssa samantyyppisiä ajatuksia on esittänyt pääoppositiopuolue Sdp. Ennustetun vaalivoittajan kokoomuksen vastaus on vielä kuulematta.
Kiviniemen malliin kuuluisi useamman vuoden kolmikantaisesti sovittu palkkamaltti, jona aikana työn verotusta ei kiristettäisi. Palkkamaltti Saksassa on nostanut kilpailukykyä. Yritysverotuksen kevennyksen vastineeksi yrityksiltä edellytettäisiin investointeja Suomeen.
Elinkeinoelämän keskusliitto on vaalien alla voimistanut lobbaustaan yritysten maksaman yhteisöverotuksen alentamiseksi. Vaikka EK tunnustaa Kiviniemen olevan oikeilla raiteilla kilpailukyvyn kohdentamisessa, se ei usko, että yritykset voivat sitoutua investointeihin vastineeksi yritysverotuksen alentamisesta.
EK:n pitäisi tosin ymmärtää radikaalin yhteisöverotuksen alentamisen mahdottomuuden ilman jonkinlaista varmuutta siitä, että yritykset vastaisivat huutoon palkkamaltin hintana.
Kiviniemen hyvin vaalien alle osuvan tammikuun kosinnan taustalla ovat tämän päivän tarpeet, kun varaudutaan hyvinvointipalvelujen turvaamiseen ja kilpailukyvyn ylläpitämiseen oloissa, joissa rasitteena on julkisen talouden kasvuvaje, vaikea väestön ikärakenne ja globaalin talouden epävarmuudet.
Kukaan tuskin uskoo, että olisi paluuta vanhanmalliseen kolmikantaan, jossa työmarkkinajärjestöt panivat puumerkkinsä vähän kaikkeen. Liittokohtainen sopiminen on onnistunut joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kohtalaisesti.
Pienen maan kilpailukyvystä pitää kuitenkin huolehtia kaikin keinoin. Pitkä kattava kasvuohjelma, johon osapuolet sitoutuvat, voisi olla hyvä keino varmistaa kilpailukyky ja hyvinvointi.