Kaikki riippuu Sri Lankassa nyt hallituksen kyvystä vakuuttaa sodassa lyödyt tamilit kansallisesta projektista, jossa vähemmistöä ei sorreta.
Sri Lankan hallitus julisti keskiviikon kansalliseksi juhlapäiväksi tamilikapinallisista saavutetun voiton kunniaksi. Vapaapäivää vietettiin kuitenkin tiukkojen turvatoimien suojissa mahdollisten kostoiskujen varalta. Presidentti Mahindas Rajapakse on julistanut 25-vuotisen sisällissodan päättyneeksi.
Tamilisissien LTTE-järjestö on kukistettu, mutta huoli saarivaltion kohtalosta on vielä pitkään perusteltu.
Ensimmäisenä tulisi lievittää sodan jalkoihin jääneiden, hengissä selvinneiden siviilien ahdinkoa. Viime viikkojen taistelualueilla maan pohjoisnurkassa vallitsee ilmeisesti täysi humanitaarinen katastrofi.
Sen hoitamiseen tarvittaisiin välittömästi YK:n kaikkia resursseja. Maassa on esimerkiksi suuri määrä orpoutuneita lapsia. Euroopassa pidettyjen tamilimielenosoitusten tavoitteena on ollut ruuan ja lääkkeiden toimittaminen lisäksi Sri Lankan pakolaisleireille. Maailmanjärjestön vapaasta pääsystä alueelle ei vain ole toistaiseksi lupauksia.
Sri Lankan hallitus ei ole osoittanut olevansa erityisen kiinnostunut julkikuvastaan maailmalla. Tästä kertovat siviilituhoista piittaamaton sodankäynti, ja niinkin vähäpätöinen seikka kuin Ruotsin ulkoministerin Carl Bildtin äskettäin tapahtunut käännytys. Kansainvälinen yhteisö tulee kuitenkin ennen pitkää saamaan roolin sodan jälkien siivoamisessa.
Huolta aiheuttaa myös maan hallituksen ja sen edustaman singaleesienemmistön voitonjuhlien luonne. Presidentti Rajapakse kutsui tamilivähemmistön - sen omalla kielellä - elämään tulevaisuudessa tasa-arvoisina vapaassa maassa. Hän on kuitenkin puhunut myös maan kahdesta kansanryhmästä, joista vain toinen rakastaa maataan.
Todennäköisesti pitkään kestävän eheytymisen eräs avainkysymys on, miten sodan voittanut osapuoli suhtautuu tappion kärsineisiin. Nähdäänkö sissit yksiselitteisesti pelkkinä terroristeina? Miten kiinni jääneitä rangaistaan ja miten suhtaudutaan sissijärjestöä mahdollisesti kannattaneisiin siviileihin? Ovatko he yksin vastuussa maan tuhoista ja onnettomuuden vetämisestä päälleen? Edustaako tamiliväestö jatkossa piilevää maanpetturuutta?
Tarkkoja arvioita ei ole saatavissa, mutta LTTE:llä lienee ollut hallitsemillaan tamilialueilla parhaimmillaan kohtalaisen laaja legitimiteetti. Selvittämättä on, miten laajasti väestö tuki tamilitiikereiden murhaavia terrori-iskuja ja miten voimakkaasti tuki tappion häämöttäessä hupeni.
LTTE:tä on toki kritisoitu myös maailmalla asuvien tamilien keskuudessa, jos kohta saarelle on valunut yhtä aikaa rahaa aseellisen taistelun jatkamiseksi.
Sri Lankan hallitus tuskin ryhtyy kyseenalaistamaan omien sotatoimiensa oikeellisuutta tai suurten siviiliuhrien tarpeellisuutta. Nähtäväksi jää, kykeneekö maan oikeusjärjestelmä ylipäätään käsittelemään epäiltyjä sotarikoksia ja ihmisoikeusloukkauksia.
Kaukaa katsoen onkin helppo toivoa, että mahdollisesti perustettavassa erityistuomioistuimessa ja kenties totuuskomissiossa olisi myös YK:lla edustus.
Sri Lankan hallituksen toimien tarkka seuranta ja tarvittaessa painostaminen on nyt toivottavaa esimerkiksi EU:lta, jossa asuu paljon kotimaastaan lähteneitä tamileja. Vastuu sodan jälkiselvittelyistä asettuu raskaana voittajien harteille, joskin on olemassa vaara, että jokin hengissä selvinnyt sirpaleryhmä julistautuu tamilikansan viimeiseksi puolustajaksi. Uudet terrori-iskut olisivat kaikkien etujen vastaisia.