Kauniin Pyhäjoen keskijuoksulla ei pelätä vaan pelataan.
Haapaveden lukion tietotekniikkalinjan oppilaat ovat torstaina mielipuuhassaan: pelaamassa tietokoneella keskellä hämärää koulupäivää.
Luvat ovat kunnossa, eikä lintsauksesta voi puhua. Testiryhmä on työssään.
Lukiolaisten keskittymiskyvystä voisi moni aikuisopiskelijakin ottaa mallia; ympärillä pyörivät ihmiset ja älämölö eivät saa oppilaita irrottamaan katsettaan peliruuduistaan.
Pienessä syvennyksessä, jota pelilaboratorioksikin kutsutaan, tapahtuu paljon: Lauri Luukkonen ajaa autopeliä kannettavan koneen ääressä, Juho Vuolo näppäilee Nintendollaan Super Mariota ja Juho Savikoski revittelee Playstation 2:lla kitaraa Juho Lundbergin katsoessa.
Tietoteollisuusliiketoiminnan edistämishanke SW-studio teki uuden aluevaltauksen.
Hanke laajensi toimintansa pelitutkimukseen ja perusti pelitutkimuslaboratorion Haapaveden teknologiakylään. Siitä ainakin lukiolaiset ovat mielissään.
"Voitte kuvitella, että kiinnostaa", Haapaveden lukion rehtori Erkki Seitajärvi myhäilee.
"Kuitenkin tämä on oikeaa työtä - pelejä pitää testata. Tämä motivoi opiskelijoita aivan eri tavalla, kun saa analysoida "oikeaa" asiaa kurssinsa sisällä, eikä vain opettajan keksimiä mielikuvaharjoitteita", Oulun yliopiston pelitutkimusyksikön johtaja, professori Tony Manninen vahvistaa.
Haapaveden lukio on rehtorinsa mielestä ainoa suomalainen lukio, jossa on tietotekniikan linja. Vuodesta 1999 asti linjalla on voinut suorittaa Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opintoja.
Kahden ja puolen vuoden opiskelu on tuonut tietojenkäsittelytieteiden appron, mikä on avannut portin suoraan yliopistoon.
Linjan on valinnut vuosien varrella satakunta opiskelijaa. Heistä "iso osa" on mennyt rehtorin mukaan jatkamaan alalla Oulun yliopistoon.
"Meillä on neljä omaakin tietotekniikan kurssia lukiossa. Niistä kaksi on tarkoitus muuttaa nyt peleihin liittyväksi", Seitajärvi paljastaa.
Kalajoelta kotoisin oleva peliprofessori Manninen muistelee huvittuneena 1980-luvun puoltaväliä ja vertaa sitä nykyaikaan.
"Pelaaminen oli silloin nörttien puuhaa. Jos kolme ihmistä uskalsi tunnustaa pelaavansa, se oli jo paljon. Nyt kun luennoin Kalajoen auditoriossa, kysyin, moniko pelaa? Lähes kaikki oppilaat nostivat kätensä - myös yksi opettaja", Manninen sanoo.
Pelialalle ajaudutaan. Sen huomaa, kun katsoo neljää haapavetistä pelimannia. Professori kuuluu ajautumisteorian kannattajiin.
"Olen valmistunut vahingossa professoriksi. Menin lukioon, kun muutkin menivät. Koulu ei kiinnostanut yhtään, pelaaminen kyllä. Uskon, että samanlaisia oppilaita on nykyään paljon."
Manninen arvioi, että digitaalisista peleistä on löydetty vasta 5-10 prosenttia.
"Tämä on moderni, nuori ala Suomessa. Se sisältää suuren mahdollisuuden. Mielestämme pääsemme SW-studiossa vielä alkuvaiheessa hommaan mukaan, kärkirintamaan", näkee Jouko Selkälä, joka on Oulun yliopiston alaisen Oulun eteläisen instituutin tutkimusjohtaja.