Eletään vuotta 1981. Kärpät voittaa ensimmäisen liigamestaruuden. Kaupunki sekoaa. Keskustan kauppojen näyteikkunat julistavat "Kärpät on kultaa".
Legendan mukaan juhlinta jää päälle, sillä jotkut pelaajat kiertävät baareja seuraavat kaksi viikkoa kultamitalit kaulassaan.
Se mestaruus on näillä leveyksillä ikimuistoinen. Se ensimmäinen ja alkuperäinen - vuosien 2004 ja 2005 mestaruuksia tippaakaan väheksymättä.
Eletään vuotta 2006. HPK juhlii liigahistoriansa ensimmäistä - ja täysin ansaittua - mestaruutta.
Hämeenlinna sekoaa moneksi päiväksi, ritaripaitojen paraatit kulkevat pitkin katuja, kymmenet tuhannet ihmiset virittäytyvät täyteen karnevaaliin. Suomalainen jäyhyys on vaihtunut spontaaniin juhlintaan, jossa kaikki ovat kaikille kavereita.
Tämä on mestaruus, jota muistellaan Hämeenlinnassa vielä vuonna 2050. Tämä on mestaruus, joka meni täsmälleen oikeaan osoitteeseen.
47 000 asukkaan Hämeenlinna on perinteinen kiekkokaupunki, jota kultainen menestys on kiertänyt jo monta vuotta läheltä ohi.
Nyt pronssikausi on pyyhkäisty kerralla pois. Vihdoinkin, kuuluu kultainen julistus Hämeenlinnasta.
HPK:n mestaruudesta tihkuu pieniä onnistumisia myös Pohjois-Suomeen. Nuori puolustaja Risto Korhonen on syntyjään kainuulaisia ja opetteli jääkiekkoilun alkeet Kajaanin Hokissa. Oulussa ja Kärpissä Korhosesta hioutui liigatason peruspakki, joka saa nyt patsastella Hämeenlinnassa Suomen mestarina.
Korhosen mukana Kanada-malja voi kesän korvalla hyvinkin käydä promootiomatkalla Kainuussa. Niin ikään mestaruusmalja tekee visiitin myös Nivalaan, josta Suomen värikkäin jääkiekkoilija Pasi Nielikäinen - Nivalan Niedermayer - on lähtenyt valloittamaan maailman kaukaloita.
Jukka Jalosen viiden vuoden projekti HPK:n peräsimessä sai ansaitsemansa päätöksen. Sympaattista, liikkuvaa ja taitavaa jääkiekkoa pelaava joukkue ei lopulta voittanut mestaruutta sattumalta. Toki Jokerien ja TPS:n kaltaisten suurten joukkueiden konttaaminen silotti tietä eteenpäin, mutta viimeisessä juoksussa mestarin on lyötävä kaikki kolme vastustajaa ja otettava ne kymmenen tarvittavaa voittoa.
Sen HPK teki.
Yksilötasolla finaaleissa huomio kiinnittyi keskushyökkääjä Ville Leinoon, 22, jonka nousukiito voi jatkua aina Latvian MM-kisoihin saakka. Leino on ponnahtanut suuresta tuntemattomuudesta tähdeksi, jollaisia putkahtaa esiin nimenomaan HPK:ssa.
Ja että miksikö?
Jukka Jalonen ei tukahduta taiteilijoita samaan muottiin, vaan antaa pelaajilleen vapauden nauttia pelistä nimeltä jääkiekko.
"Antaa poikien pelata", kuuluu mestarivalmentaja Jalosen uskontunnustus.
Ässät teki kiekkokeväästä mielenkiintoisen. Jos mestaruuksia voitettaisiin hullulla yrittämisellä, tahdonvoimalla ja fyysisyydellä, Ässät olisi kantanut Kanada-maljan Poriin.
Tehdaskaupungissakin osataan nauttia hopeasta, vaikka sitä ei pelaajien kasvoilta pystynytkään lauantaina lukemaan. Mitali on Satakunnassa kuitenkin niin harvinaista herkkua, että siitä pitäisi ottaa kaikki ilo irti juuri nyt.
Niin kova noste kuin porilaiskiekkoilussa juuri nyt onkin, ensi kaudella Ässiä voi taas veikkailla sijoille 11-14. Tahtovalmentaja Mika Toivola muuttaa Raumalle Lukon päävalmentajaksi, Matt Nickerson lähtee Dallasin leirille, mutta pääosiltaan joukkue pysyy kasassa - koska ottajia ei ole.
Voidaankin pitää ihmeenä, mikäli leijonien päävalmentaja Erkka Westerlund valitsee A-maajoukkueeseen mukaan edes yhden ässäpelaajan.
Ja lopuksi uutinen, jota ei virallisesti ole vielä julkistettu. Uutinen ei ole se, että Bluesissa kuohuu taas, vaan se, että Kari Heikkilä jättää espoolaisseuran. Heikkilällä olisi ollut vielä toinen vuosi viime kesänä allekirjoitetusta kaksivuotisesta sopimuksesta jäljellä, joten maisemanvaihdoksessa on ajolähdön leima.
Tämä on taas esimerkki Bluesin ja sen toimihenkilöiden poukkoilevasta elämäntyylistä. Tällä kertaa Heikkilän ja hänen esimiehensä Raimo Summasen kemiat eivät kohdanneet.
Kari Heikkilän uusi osoite on Tappara.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi