Sinitiainen virittää lumisen männyn latvassa tutun melodian. Lintu on oppinut värssynsä. Se toistaa päivän kirkkaimmalla hetkellä säettään tasaisin väliajoin.
Lapin urheiluopiston päärakennuksen sisällä teema mukailee samaa aihetta. Täällä omaa ilosanomaansa julistaa niin ikään sinisiin sonnustautunut Tanja Poutiainen - positiivisen elämänasenteen suurlähettiläs.
Mediassa hän hymyilee ja säteilee. Myös tämä tapaaminen vahvistaa väittämään, sillä lauseet ja virkkeet tietävät oman raikkaan sävynsä.
"En minä mediassa mitään roolia vedä, mutta ei se kyllä ole minusta mikään kokonaiskuva. Ei kaikki ole aina kivaa, ja osaan minä mököttääkin", Poutiainen nauraa - kuinkas muuten.
No, milloin esimerkiksi ei ollut kivaa?
"Jos vaikka intervalliharjoitus on mennyt huonosti, en todellakaan ole välinpitämätön vaan päinvastoin. Herätän tiukasti itseni, korjaan virheet, mutta kyllä silloinkin taustalla on positiivisuus, sillä minulla ei ole tapana murehtia."
Eli alpinistin suusta ei lipsahda kovaa tekstiä.
"Olen kyllä miettinyt sitä, saanko minä näyttämään aina kaiken liian helpolta, kun tämä huippu-urheilu ei missään nimessä ole helppoa", hän vaipuu ajatuksiinsa.
Poutiainen korostaa hyvien henkilökemioiden merkitystä.
"Meillä on niin pieni ja tiivis joukkue, joten kaikkien kanssa on tultava toimeen, koska tästä hommasta pitää kaikkien nauttia. Minun lähelleni pääsevät vain ihmiset, jotka ovat positiivisia ja määrätietoisia."
Poutiainen on kiertänyt maailmancupin kisoja pitkästi yli kymmenen vuotta, mutta mistä kumpuaa se voima, jolla motivaatio säilyy piinkovana vuodesta toiseen.
"Kyllä se on voittaminen. Se hetki kun pääsee maalilinjan yli. Se on sanoinkuvaamaton tunne", hän aloittaa.
Lue Poutiaisen haastattelu kokonaisuudessaan tiistain Kalevasta!