Italialaisen Dario Argenton vuonna 1977 ilmestynyt Suspiria lukeutuu kauhuelokuvien kulttiklassikoihin.
Tämä giallo-teos kertoi nuoresta balettiopiskelijasta (Jessica Harper), joka joutuu keskelle yliluonnollisia ja kauhistuttavia tapahtumia saksalaisessa tanssiakatemiassa.
Argenton alkuperäiselokuva muistetaan erityisesti hätkähdyttävästä värimaailmastaan ja italialaisen progeyhtyeen Goblinin iskevästä musiikista.
Nykyohjaajista mielenkiintoisimpiin lukeutuva italialais-algerialainen Luca Guadagnino (Call Me by Your Name) on sanonut haastatteluissa olleensa täysin lumoutunut Suspiriasta nähtyään sen 14-vuotiaana.
Ohjaaja on ottanut Argenton elokuvasta perusasetelman ja muokannut siitä monisäkeisen noituuden kudelman, joka taatusti jakaa katsojia.
Ankaran mennoniitti-yhteisön Yhdysvalloissa jättänyt Susan Bannion (Dakota Johnson) saapuu 1970-luvun puolivälissä terroristipommitusten riivaamaan, muurin jakamaan Berliiniin.
Huolimatta siitä että hän on täysi amatööri, Susan tekee vaikutuksen tanssiesityksellään Tanz-akatemian naispuoliseen johtoon.
Erityisesti arvoituksellinen Madame Blanc (Tilda Swinton) pistää merkille uuden tulokkaan. Susan kohoaa nopeasti tanssijoiden hierarkiassa.
Hän ei voi olla panematta merkille, että tanssiakatemiassa on jotain outoa ja pahaenteistä tekeillä. Esimerkiksi yksi lähtöpassit ottava naistanssija kokee Susanin aggressiivisen esityksen aikana kammottavan ja kivuliaan kuoleman.
Tanssiakatemia paljastuu naisnoitien pesäksi, jonka piirissä käydään armotonta valtataistelua – pettureille ja luopioille käy kalpaten. Elokuvan irralliselta vaikuttava sivujuoni seuraa vanhaa ja raihnaista psykiatria, tohtori Josef Klempereriä, joka yrittää saada selville Tanzin pelottavan salaisuuden.
Kaikki alkuperäisen Suspirian faneista eivät tule pitämään ohjaaja Guadagninon rohkeista valinnoista.
Uusfilmatisointi on saanut paikoin kovaakin kritiikkiä pitkästä 2,5 tunnin kestostaan ja sekavan oloisesta käsikirjoituksestaan.
Uusi Suspiria on hyvin hämmentävä kauhuelokuva.
Se on ohjattu viipyilevällä otteella, mikä saattaa kyllästyttää nopeampaan kerronnalliseen tempoon tottuneita.
Viimeistään elokuvan sokeeraava loppuratkaisu tekee selväksi, että Suspiria on verta janoava susihukka lampaiden vaatteissa.
Samaan hengenvetoon haluan korostaa, että uusi Suspiria on unohtumaton ja voimaannuttava kauhuelokuva.
Se vainoaa varmasti useiden katsojien mieltä ja unia päiväkausiksi.
Suspiria ei tule miellyttämään kaikkia – eikä edes yritä miellyttää.
Fantastinen Tilda Swinton on elokuvan tähti, joka esittää peräti kolmea eri henkilöä elokuvassa. Alkuperäisen Suspirian naispääosassa nähty Jessica Harper vilahtaa tunteikkaassa sivuroolissa.
Radiohead-yhtyeen Thom Yorken tunteikas musiikki kruunaa mahtavan kokonaisuuden.
Juhani Nurmi
Suspiria
Yhdysvallat 2018. Ohjaus: Luca Guadagnino. Käsikirjoitus: David Kajganich Dario Argenton ja Daria Nicolodin hahmojen pohjalta.
Pääosissa: Dakota Johnson, Tilda Swinton, Mia Goth, Angela Winkler, Chloë Grace Moretz, Renée Soutendijk.
Kesto 2 h 32 min. – Plaza & Star, Oulu.
Kriitikko kiteyttää
Hyvää: Luca Guadagnino on luonut hämmentävän upean kauhuelokuvan, joka taatusti sekä ihastuttaa että vihastuttaa alkuperäisen Suspirian faneja. Petollisen rauhallinen tempo ja viipyilevä ohjaus kätkevät alleen kauhuelokuvan uuden kulttiklassikon, jonka noitaloitsut voimaannuttavat pahaa-aavistamattoman katsojan. Radiohead-yhtyeen Thom Yorken musiikki ja tanssikoreografiat ovat henkeäsalpaavan upeita.
Huonoa: 2,5 tunnin kesto saattaa herpaannuttaa joidenkin katsojien keskittymiskykyä. Labyrinttimäisen käsikirjoituksen hämäävät sivujuonet pistävät nekin koetukselle.