Terveys: Ou­lu­lai­nen Olli Jun­tu­nen meni vat­sa­ki­vun takia lää­kä­riin, samalla löytyi keuh­ko­ve­ri­tulp­pa

Pääkirjoitus: Koulua ei saa uu­vut­taa uu­dis­tus­myl­lä­käl­lä

Kolumni

Tämä ei ole ta­val­li­nen tiistai

Nyt on Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlapäivä.

Nyt on Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlapäivä. Ortodoksisessa kirkkovuodessa se kuuluu kahdentoista suuren juhlan joukkoon ja on Jumalansynnyttäjälle omistetuista juhlista suurin. Juhlapäivän nimi on venäjäksi uspenie, ja sen mukaan on saanut nimensä muun muassa Helsingin Uspenskin katedraali.

Ortodoksisen perimätiedon mukaan Neitsyt Maria kuoli Jerusalemissa korkeaan ikään ehtineenä. Hän sai enkeliltä tiedon tulevasta kuolemastaan ja valmistautui siihen iloiten poikansa jälleennäkemisestä. Myös kaikki apostolit Tuomasta lukuun ottamatta oli johdatettu lähetysmatkoiltaan Jerusalemiin Marian kuoleman lähestyessä.

Useissa Jumalanäidin ikoneissa Maria pitelee hellästi käsivarrellaan Kristus-lasta. Kuolonuneen nukkumisen ikonissa osat vaihtuvat; siinä majesteettinen Kristus laskeutuu taivaalliselta istuimeltaan apostolien ympäröimän Marian ruumiin äärelle viedäkseen ikuiseen kirkkau­teen äitinsä viattoman sielun, joka nyt vuorostaan on kuin puhtaanvalkoisiin kapaloihin kääritty pieni vauva hänen käsivarsillaan.

Tutkijat ovat nähneet varhaiskristillisessä Marian kunnioituksessa vuosituhantisen jatkumon tai ainakin yhteisiä piirteitä Lähi-idän ja Välimeren seudun esikristillisten jumalatarkulttien kanssa. Usein mainittuja ovat fryygialaisten Kybele, Anatolian ja Kreikan Artemis, roomalaisten Diana ja Egyptin Isis.

Kybeleä palvottiin Efesoksessa ennen kuin joonialaiset alkoivat asuttaa nykyisen Turkin länsirannikkoa yli 3000 vuotta sitten. Siellä anatolialainen jumalatarkultti sulautui vähitellen joonialaisten mukanaan tuomaan Artemis-myyttiin. Suora jatkumo ei ole yksiselitteisesti osoitettavissa, mutta ainakin Efesoksessa ovat Artemis-kultti ja Marian kunnioittaminen aivan konkreettisesti kohdanneet toisensa – elleivät suorastaan törmänneet toisiinsa.

Perimätiedon mukaan apostolit Paavali ja Johannes saarnasivat kristinuskoa muun muassa Efesoksessa, jossa sijaitsi kuuluisa Artemiin temppeli, yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Raamatun Apostolien teoissa on eloisa kuvaus Paavalin joutumisesta keskelle Artemiin palvojien provosoimaa mellakkaa Efesoksen teatterissa. Syyrialaisen kronikan mukaan Johannes Teologi kastoi samassa paikassa yhdellä kertaa 40 000 käännynnäistä Artemiin pappien protestoidessa äänekkäästi torviaan töräytellen.

Tiettävästi kristikunnan ensimmäinen Marialle pyhitetty kirkko sijaitsee Efesoksessa. Se omistettiin Marialle jo ennen kuin Kristuksen äiti sai Jumalansynnyttäjän kanonisen aseman Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431.

Idän kirkon perimätiedon mukaan Maria seurasi Johannesta Efesokseen mutta palasi myöhemmin Jerusalemiin. Toisen perimätiedon mukaan Maria jäi asumaan Efesokseen ja kuoli siellä. Seudulla on pieni talo, jota roomalaiskatolisten lisäksi monet paikalliset ja Syyrian ortodoksit pitävät Marian kotina. 1800-luvulla saksalainen nunna, joka ei koskaan poistunut kotikylästään, sai näyn, jossa hänelle osoitettiin Marian kodin sijainti. Kuvauksen perusteella löydettiin rakennus, jonka perustusten todettiin olevan ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta – mikä sinänsä ei ole mikään erityinen löytö tuolla seudulla.

Käydessäni ”Marian kodissa” kesällä 1991 rakennusta ylläpitävän sääntökunnan ranskalainen nunna kertoi tietävänsä, että jo vuosisatojen ajan alueen kreikkalainen väestö on kokoontunut paikalle viettämään Marian kuoleman muistojuhlaa elokuun 15. päivänä. Nyt siellä ihmiset sytyttivät kynttilänsä ja hiljentyivät kuka rukoukseen, kuka mietiskelyyn. Joukossa oli protestantteja, roomalaiskatolisia, ortodokseja, muslimeja, buddhalaisia ja ateisteja. Yhdellä seinällä oli ikoni, toisella Mariaan viittaavia säkeitä Koraanista. Kotikappelin alttarisyvennyksessä tulijat otti vastaan roomalaiskatolista perinnettä edustava Neitsyt Marian veistos.

Akatemiaprofessori Elina Vuola kysyy vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassaan ”Jumalainen nainen – Neitsyt Mariaa etsimässä”, onko Neitsyt Maria feministin painajainen. Hän kohdistaa kritiikkinsä paitsi protestanttiseen Maria-kielteisyyteen myös feministiseen uskontokritiikkiin, jossa Neitsyt Maria on nähty haitallisena esikuvana naisille.

Nöyrän neitsyen rinnalle hän nostaa vahvan inhimillisen toimijan, jolla voisi olla eheyttävä ja hoitava merkitys hengellisenä ja arkisena kanssakulkijana niin naisille kuin miehille. Tämä konkretisoituu koskettavasti kärsivän Jumalanäidin ikonissa, jonka perinteisesti jalometallinen suojapeite on koottu ahdistusta ja masennusta lievittävien, rauhoittavien, uni-, kipu- ja psykoosilääkkeiden läpipainopakkauksista.

Sitä paitsi: ”Pinnallisessa ja stereotyyppisessä Maria-tulkinnassa saattavat jäädä ymmärtämättä sekä uskonto että naiset.”

Marja Tuominen on kulttuurihistorian professori Lapin yliopistossa.