Talvivaaran kaivoksen taannoisia jätevesivuotoja selitettiin sinnikkäästi poikkeuksellisen rankoilla sateilla. Nyt takana on kuiva kesä, mutta ongelmavesiä on Talvivaaran vedenjakajalla suunnilleen saman verran kuin keväällä.
Uuden ympäristöluvan piti tuoda helpotusta väärien arvioiden ja puutteellisen suunnittelun synnyttämään vesiongelmaan.
Toisin kävi.
Nykyisessä luvassa suurkaivoksesta pois johdettavien jätevesien määrä sidottiin läheisen Kalliojoen virtaamaan. Niin haluttiin varjella alapuolisia vesiä suola- ja metallipulsseilta.
Vähäsateinen kesä kuitenkin kuivatti Kalliojoen virtaamaan sellaiseksi, että Talvivaarassa on lähinnä siirrelty vesiä altaista toisiin.
Nyt alkaa taas olla kiire. Kipsisakka-altaat pitää tyhjentää ely-keskuksen asettaman määräajan mukaan ylimääräisestä vedestä lokakuun loppuun mennessä. Kun syksyllä yleensä sataa, pelko hiipii jo alapuolisten vesien varrella asuvien mieleen.
Talvivaara kertoo tiedotteessaan, että pumppaustehoa kyllä riittää, mutta turvallisia varastopaikkoja jätevedelle on etsittävä nopeasti.
Välivarastointi ei ole kestävä ratkaisu. Jos edessä on sateinen syksy ja talvi, allastilaa tarvitaan taas paljon. Viranomaisten on varmistettava turvallinen ratkaisu vuosia jatkuneeseen vesiongelmaan ja Talvivaaran on se toteutettava.
Vesitaseongelmien kierre syö yhtiön kassasta rahaa pahaan aikaan. Kaivoksen päätuotteesta nikkelistä maksetaan alle 14 000 dollaria tonnilta, kun vielä kaksi vuotta sitten hinta huiteli lähellä 30 000 dollaria.
Jossain välissä pitäisi alkaa ottaa talteen uraaniakin. Kiistelty laitos on valmis ja ennakkomaksuja uraanista on nostettu.
Talvivaara on tullut kalliiksi meille kaikille ihan selvässä rahassakin mitaten. Yhtiön suurin omistaja on valtion Solidium. Sen Talvivaara-sijoituksista on sulanut jo yli sata miljoonaa euroa.
Eikä nousua ole näkyvissä ainakaan ihan heti. Uusi Kainuun leivän isä on jo lyönyt lopputilin kymmenien kaivosmiesten kouraan. Varmaksi luultu työpaikka oli yhtä varma kuin joskus luvattu suljettu jätevesien kierto.
Varmasti joku on valehdellutkin, mutta enemmän on oltu hyväuskoisia. On uskottu bioliuotukseen, lähes saasteettomaan prosessiin ja metallikaupan jatkuvaan kannattavuuteen.
Kai siksi Talvivaara on luvannut liikaa. Niin paljon liikaa, että nyt noita lupauksia on kiusallista lukea. No, hajuista kai on päästy eroon aika hyvin.
Sijoittajapiireissä veikkaillaan, kuinka kauan yhtiön varat riittävät. Monen arvio on, ettei kauan. Ainakaan, jos nikkelin hinta ei nouse ja edessä on sateinen syksy.
Viimeksi yhtiö kohautti kertomalla suunnitelmasta johtaa jätevesiä pitkällä putkella suoraan Oulujärveen.
Puhdistettuina kyllä, mutta puhdistus ei toimi aina, kuten pitää. Alapuolisten vesien kaloista on jo nyt löytynyt aivan liian suuria metallipitoisuuksia.
Jos Talvivaara yrittää toteuttaa aikeensa Oulujärven jäteputkesta, yhtiön vastustus nousee aivan uusiin mittoihin. Tähän saakka oululainen on seurannut kaivoksen kuohuntaa melko hiljaa, mutta jos metallivesiä aiotaan johtaa suoraan hänen raakavesialtaaseensa, nousee taatusti hirmuinen poru.
Yli miljardilla eurolla rakennetun kaivoksen sulkeminen olisi surkea loppu surulliselle tarinalle. Eikä kaivos malmikasoineen ja jätevesineen katoaisi, vaikka se suljettaisiinkin.
Nykymeno ei kuitenkaan voi jatkua. Vaikka omistajille olisi kuinka paljon tahtoa korjata
asiat parhain päin, se ei riitä.
Homma ei ole enää omistajien hallussa.
Talvivaaran tulevaisuuden ratkaisevat nikkelin hinnan kehitys eli laajemmin maailmantalouden elpyminen, osakkeenomistajien kärsivällisyys ja luonto.