Sotkamossa ja naapurikuntienkin puolella on vedetty rikkivedyt nenään sen verran monesti, että Talvivaaran jättikaivoksen arvostelijoiden joukko kasvaa.
Sadoista työpaikoista huolimatta kuherruskuukausi kaivoksen ja paikallisten asukkaiden välillä alkaa olla ohi ja yhteiselo koetuksella. Niin kertovat monet paikalliset.
Sen verran arka asia kaivoksen arvosteleminen on, että asiasta puhutaan yleensä nimettömänä. Harva haluaa ottaa otsaansa kehityksen jarruttajan leimaa.
Yle Kainuun haastattelussa Kainuun Ely-keskuksen ylitarkastaja Sari Myllyoja sanoi, että kaivoksen toiminnassa on tullut eteen monia yllätyksiä, muun muassa erilaisia rikkiyhdisteitä ja altaiden vuodoista johtuneita vuotoja vesistöihin.
Talvivaara on yrittänyt suitsia hajuja ja vuotoja miljoonilla euroilla. Jo monta kertaa on luvattu, että hajut loppuvat pian.
Sotkamosta kuitenkin kerrotaan, että juuri ennen aikaistettua huoltoseisokkiakin tuoksu on ollut välillä varsin tuhti.
Aiheellinen kysymys on myös, miksi modernille kaivokselle ei osata rakentaa vuotamattomia altaita.
Kun häiriö- ja poikkeustilanteita on sattunut, niistä ei ole tiedotettu tarpeeksi hyvin. Asia kannattaa korjata pian, sillä tietämättömyys lisää pelkoja ja huhuja, joita tuntuu riittävän kaivosyhtiön ympärillä.
Sotkamo on ollut kuntien imagoykkönen. Ympäristöongelmien kanssa kamppaileva, uraanin talteenottoon lupaa hakenut jättikaivos ei taida käydä siinä kisassa suosituksesta.
Talvivaarasta on leukailtu, että kaivos itse on vetävä matkailukohde.
Leikki saakoon sijansa, mutta ongelmien ratkaisun pitkittyessä alkuun yliherkkyydeltä vaikuttaneet matkailuyrittäjien huolet alkavat tuntua aiheellisilta.
Eräs yrittäjä huomauttaa, että peruuttamaton haitta syntyy helposti myös ihmisten ajatuksissa. Silloin faktat unohtuvat ja mielikuvat ohjaavat käyttäytymistä.
"Kun Japanissa kärysi ydinvoimala, Suomessa ostettiin apteekit tyhjiksi joditableteista. Mitä tällaiset ihmiset mahtavat ajatella uraania tuottavasta kaivoksesta, joka päästää ilmoille pahaa hajua?"
Vuokatin matkailukeskittymän rakentaminen ja vahvan aseman saavuttaminen on kestänyt kymmeniä vuosia. Internetin ja sosiaalisen median aikaan pahan kellon kalkatus kantaa kuitenkin nopeasti kauas.
Talvivaaralla on kiire saavuttaa uskottavuus ympäristöhaittojen hallinnassa.
Muun muassa Kainuun maakuntahallitus on edellyttänyt lausunnossaan, että haju- ja pölyhaittojen pitää loppua, ennen kuin uraanin talteenotto alkaa.
Se, että Talvivaara on jo
sopinut uraanin toimituksista kanadalaisyhtiön kanssa, saatetaan hankkeen vastustajien leirissä tulkita helposti ylimielisyydeksi ja demokraattisen päätöksenteon yläpuolelle asettumiseksi.
Lupaa on haettu, mutta sen käsittelee vasta uusi eduskunta joskus loppuvuoden puolella.
Viranomaiset ovat nykyisten ja tulevien kaivosten toiminnassa paljon vartijoina ja kansalaisten turvallisuuden takuumiehinä.
Myös kansalaisten äänen on kuuluttava.
Kummalliselta tuntuu, että Sotkamon Luonnon ja Kainuun luonnonsuojelupiirin piti kannella oikeusasiamiehelle, koska Ely-keskus ei vastannut niiden vaatimukseen aloittaa kaivosalueella reaaliaikaiset ilmastopäästömittaukset.
Satojen miljoonien eurojen kaivosinvestoinneista kyllä löytyy rahaa vaikka minkälaisille mittauksille. Ja viranomaisen kannattaa vastata kysyjälle, vaikka laki ei siihen aina velvoittaisikaan.
Jos sovittuja ehtoja ei täytetä, on tilanteeseen puututtava tiukasti. Se on pitkän päälle myös pörssiyhtiö Talvivaaran ja siltä palkkansa saavien etu.