Kun pörssikurssi laskee, hinnat putoavat, tuotanto ontuu ja ympäristöasiat ovat retuperällä, ei ole ihme, että Pekka Perä jättää Talvivaaran toimitusjohtajan tehtävät.
Toimitusjohtaja Pekka Perä ilmoitti perjantaina vetäytyvänsä Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivosyhtiön johdosta. Vaikka tieto tuli yllätyksenä, Talvivaaran vaikeudet ovat kuitenkin sitä luokkaa, että ratkaisulle löytyy ymmärrettäviä perusteita.
Perän siirtyminen sivuun on joko viesti siitä, että hän on huomannut ettei kykene luotsaamaan yhtiötä sen nykyisten vaikeuksien yli tai että yhtiön hallitus on antanut ymmärtää, että hänen on syytä tehdä juuri tämänsuuntainen johtopäätös.
Talvivaaran ongelmien taustalla on useita tekijöitä. Yhtiön osakekurssi pörssissä on pudonnut puoleen vuodessa. Sen tuottaman päätuotteen nikkelin maailmanmarkkinahinta on laskenut lähes viidenneksen. Tuotantoa ei ole saatu pyörimään täydellä teholla. Ympäristöviranomaiset ovat huomauttaneet yhtiön rikkoneen sille asetettujen päästöjen enimmäismääriä.
Pekka Perä on antanut kasvot Talvivaaran kaivokselle. Ilman hänen uhkarohkeuttaan ja peräänantamattomuuttaan kaivosta tuskin olisi avattu. Hän on suurin yksittäinen osakkeenomistaja 22,85 prosentin osuudellaan. Yhtiö on pörssiyhtiö, muilta osin sen omistajuus on hajonnut laajalle rintamalle.
Kaivosyhtiön hallitus on käynnistänyt uuden toimitusjohtajan haun. Perä hoitaa tehtävää uuden johtajan nimittämiseen saakka. Niinikään hän jatkaa hallituksessa.
Sotkamon esiintymät ovat yksi Euroopan suurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelin esiintymistä. Nikkeliä tuotetaan bio-liuotuksena tunnetulla menetelmällä. Tämä mahdollistaa sen, että metalleja voidaan rikastaa matalapitoisistakin malmeista.
Tuotantoa ei ole saatu täyteen vauhtiin. Johtajavaihdosta perustellaankin sillä, että Perän luopuminen on osa käynnissä olevaa muutosta aloittelevasta kaivosprojektista täyden tuotannon kaivosyhtiöksi.
Koska nikkelin maailmanmarkkinahinta matelee nyt alhaalla, Talvivaarassa aiotaan panna enemmän painoa kannattavuuden parantamiseen kuin mahdollisimman suuren tuotannon aikaansaamiseen. Jos nikkelin hinta ei nouse, edessä voi olla myös tuotantokatkoksia.
Nikkelin lisäksi Talvivaarasta saadaan kuparia, sinkkiä ja kobolttia. Yhtiö on suunnitellut myös uraanin talteenottoa sivutuotteena. Uraanin on arvioitu riittävän täyttämään suomalaisten ydinvoimaloiden polttoainetarpeen. Lupaa sen talteenottoon ei kuitenkaan ole vielä.
Talvivaaran kaivos on ollut Suomen vallanneen kaivosbuumin lippulaiva. Sen esimerkkiä noudattaen on syntynyt ja syntymässä lukuisia kaivoksia, jotka kykenevät käyttämään nykytekniikkaa hyväksi niin, että matalapitoisistakin malmeista saadaan erotelluksi metalleja taloudellisesti.
Talvivaara on antanut melkoisen talouden piristysruiskeen väen vähenemisen kanssa kamppailevaan Kainuuseen ja antanut toivoa muillekin syrjäalueille. Toivottavasti yhtiö saa asiansa kuntoon nopeasti ja epävarmuudesta pelästyneet voivat huokaista helpotuksesta.