Uusi vuosi saattaa olla ratkaiseva, jatkuuko kaivostoiminta Sotkamon Talvivaarassa. Joulun alla valkeni, ettei vuosia vaivanneeseen jätevesiongelmaan ole vieläkään saatu ratkaisua.
Edelleen suuri kysymys on, toimiiko bioliotusmenetelmä, jonka varassa köyhän malmin hyödyntäminen lepää.
Arvoitus on niin ikään päätuotteen nikkelin sekä sinkin maailmanmarkkinahintojen kehitys. Jos metallien hinnat eivät ala nousta piakkoin, kysytään melkoista huimapäisyyttä ylläpitää kaivosta niin kuin nyt, valtion varoin.
Talvivaaran kaivosta pyörittää valtion omistama Terrafame Oy, jonka syliin toiminta kaadettiin Talvivaara-yhtiöiden ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin. Terrafamen avulla kaivos on tarkoitus nostaa jaloilleen ja saada mukaan yksityisiä sijoittajia. Tähän mennessä aikeissa ei ole onnistuttu.
Kaivostoiminnan siirtyminen valtion omistamalle yhtiölle ei ole ainakaan vielä ratkaissut kannattavuuteen ja ympäristönhuoltoon liittyviä ongelmia, joihin perustajayh-
tiöt kaatuivat. Toki niiden kaatumista vauhditti myös metallin maailmanmarkkinahintojen romahdus.
Talvivaaran esiintymää pidetään Euroopan mitassa suurena, mutta sen ongelmana on malmin köyhyys. Niinpä malmia ei ole kannattanut hyödyntää perinteisin rikastusmenetelmin, vaan käyttöön on otettu bioliuotus. Sen kanssa on kuitenkin ollut suuria ongelmia. Bioliotusmenetelmän kerrotaan toimivan nyt paremmin kuin aikaisemmin, mutta luotettavia tuloksia sen soveltuvuudesta saadaan vielä odottaa.
Toinen perustavanlaatuinen ongelma liittyy kaivosvesien käsittelyyn, mikä putkahti pintaan jätevesialtaan pohjan petettyä kolmisen vuotta sitten. Tuolloin valtava määrä hapanta metalli- ja sulfaattipitoista vettä valui valtoimenaan luontoon.
Vesiongelma ”yllätti” kaivosyhtiön jälleen tämän vuoden lopulla. Terrafame aloitti ylimääräiset juoksutukset senkin uhalla, että Kainuun ely-keskus kielsi ne. Luparajat paukkuivat, ja veden annettiin virrata Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin.
Terrafame on perustellut juoksutuksia yllättävällä ja poikkeuksellisella tilanteella. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, koska ongelma on jatkunut jo vuosia. Siihen ei vain ole vielä löydetty ratkaisua.
Kaivoksen toiminnan jatkamista kannattavuus- ja ympäristöongelmista huolimatta perustellaan työllissyysvaikutuksilla sekä sillä, että bioliuotusmenetelmän vuoksi sitä ei voida sulkea kuin tehtaan ovea konsanaan.
Osalla kaivosalan asiantuntijoista on vielä uskoa Talvivaaran menestymisen mahdollisuuksiin. Se vaatii kuitenkin tuotantomenetelmän saattamista kannattavaksi ja kestävää ratkaisua ympäristöongelmiin. Ilman näiden ehtojen täyttymistä kaivoksella ei ole tulevaisuutta.
Tämäkään ei vielä riitä, jos metallin hinta maailmalla pysyy alhaisena. Joskus se nousee, mutta riittääkö rahaa toiminnan pitämiseksi käynnissä siihen saakka?