Valtion syliin kaatunut Talvivaaran kaivos Sotkamossa on surkeammassa jamassa kuin on osattu odottaa. Tämän saattoi todeta elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) kaivoksen asioista järjestämässään tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.
Talvivaaran päällimmäisin murhe juuri nyt liittyy vesiin. Altaissa on 9,5 miljoonaa kuutiota vettä ja lisää on luvassa kevään edetessä. Vaara on, etteivät altaat kestä tällaisia vesimassoja. Toisaalta mikäli Talvivaaran konkurssipesän julkisselvittäjää on uskominen, parhaillaan etsinnässä olevien ostajien kiinnostus kaivosta kohtaan riippuu vesiongelman ratkaisemisesta.
Vuonna 2008 aloittanutta Talvivaaran kaivosta rakennettaessa ei osattu varautua sellaisiin vesimääriin, joihin törmättiin varsin pian jo toiminnan alkuvaiheessa. Tosin myös moni muu asia meni pieleen alusta lähtien.
Vesiongelmat ovat liittyneet puhdistukseen, ylimääräisten vesien hallintaan sekä altaiden vuotoihin. Ne ovat vaikeuttaneet tuotantoa, heikentäneet kannattavuutta ja aiheuttaneet isoja ympäristöongelmia. Suurta julkisuutta seurasi pari kolme vuotta sitten tapahtuneista kipsisakka- eli jätevesialtaiden vuodoista, joita pidetään 2000-luvun pahimpana ympäristöonnettomuutena Suomessa.
Parhaillaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa on pohdittavana Talvivaaran anomus rakentaa vesien purkuputki kaivosalueelta 20 kilometrin päässä sijaitsevaan Nuasjärveen, joka on yhteydessä Oulujärveen ja sitä kautta Oulujokeen. Oulun kaupunki hankkii juomavetensä Oulujoesta.
Purkuputkesta on tehty ennätysmäärä muistutuksia, mikä kertoo ihmisten epäuskosta kaivosyhtiötä kohtaan. Sosiaalinen luotto kaivosta kohtaan on loppunut.
Kaivos ei selviä vesistään pitkän päälle ilman purkuputkea. Tälle keväälle se ei kuitenkaan valmistu, sillä lupa viranomaisiltakin on odotettavissa vasta huhtikuussa. Talvivaara rakentaa jo putkea, tosin omalla riskillään.
Vesien juoksutus vaikeutuu ensi kuussa, jolloin ympäristölupaan liittyvät sulfaattikiintiöt ja virtaamiin sidotut juoksutusluvat täyttyvät.
Ympäristöministeriöstä on vilauteltu mahdollisuutta antaa kriisitilanteessa lupa juoksuttaa puhdistettua vettä lupaehtoja enemmän. Näin joudutaan todennäköisesti toimimaan, sillä muussa tapauksessa altaat täyttyvät ja vesi pääsee valloilleen.
Talvivaara käy kalliiksi valtiolle. Valtion omistuksia hallinnoiva Solidium nollasi viime vuoden lopulla Talvivaara-sijoituksensa, 149 miljoonaa euroa. Kokoluokka valkenee, kun tähän lisätään vielä valtion omistaman Finnveran menetykset, 44 miljoonaa euroa, ja toiminnan pyörittämiseen valtion varaamat noin 250 miljoonaa euroa.
Koska kaivosta ei voida sen tuotantomenetelmän vuoksi pysäyttää nappia painamalla, yhteiskunnan rahaa palaa vielä paljon huolimatta siitä, ajetaanko kaivos alas vai löytyykö sille jatkaja. Jonkun on huolehdittava ainakin ympäristöstä, muuten edessä on katastrofi.
Pääkirjoitus