Sotkamossa sijaitseva Talvivaaran kaivos on kuvaannollisesti sanottuna vedenjakajalla: toiminta voi joko jatkua tai loppua. Päätös kohtalosta on nyt yksinomaan poliitikkojen käsissä.
Vaasan hovioikeuden viime viikolla antama ratkaisu jätevesien purkuputken ympäristöluvasta vain lisää kaivoksen tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Toiminta ei ole nyt taloudellisesti kannattavaa, eikä parempaa ole luvassa. Siitä pitää huolen nikkelin maailmanmarkkinahinnan arvioitu kehitys, joka jää kauaksi kannattavuusrajasta. Myös itse tuotantomenetelmä pitää sisällään suuria riskejä.
Valtionyhtiö Terrafamen nyttemmin omistaman Talvivaaran kaivoksen historia on surullinen sivu suomalaista teollisuushistoriaa. Kaivos synnytettiin Kainuun korpeen valtavan innostuksen vallassa. Olihan kyseessä suuri työllistäjä alueella, jossa työtä on tarjolla vähän. Rahaa kerättiin kaikelta kansalta ja ulkomaita myöten luomalla huikeita odotuksia.
Varsin pian toiminnan käynnistyttyä loppuvuonna 2008 törmättiin ympäristö-, tuotanto- ja talousongelmiin. Niitä on sitten riittänytkin. Kaivostoimintaa pyörittävät yhtiöt ajautuivat talousvaikeuksiin, joiden seurauksena tuotanto kaatui valtion omistaman ja rahoittaman Terrafamen hoidettavaksi.
Kannattavaksi kaivosta ei ole saatu. Nikkelin maailmanmarkkinahinta lähti syöksykierteeseen jo ennen kuin kaivos avattiin. Vaikeuksia syvensivät tuotantomenetelmänä käytettävään bioliuotukseen sekä jätevesien käsittelyyn liittyvät ongelmat.
Talvivaaralle on haettu uutta omistajaa pitkin maailmaa, huonoin tuloksin. Terrafamen johto arvioi Vaasan hallinto-oikeuden määräaikaisen purkuputkipäätöksen vaikeuttavan entisestään uusien sijoittajien löytymistä.
Arviota ei ole syytä epäillä. Kukapa haluaa näinä taloudellisesti epävakaina aikoina panna rahojaan kaivokseen, jonka ympäristöasiat ovat retuperällä ja jonka tuotanto ontuu?
Hallinto-oikeuden päätös viestii selvästi vaatimuksesta saada takeet jätevesien tehokkaammasta puhdistamisesta. Kaivos on paininut vesiongelmien kanssa koko olemassaolonsa ajan eikä ole saanut niitä ratkaistuksi. Aikaa on ollut.
Jätevesien puhdistaminen vaatii suuria investointeja. Se on tehtävä, joka on hoidettava kaikissa tapauksissa, siinäkin, että kaivoksen toiminta lopetetaan.
Valtio sijoitti Talvivaaraan vuosi sitten 209 miljoonaa euroa käynnistääkseen kaivostoiminnan uudelleen. Rahan piti riittää vuodeksi, mutta jo keväällä jouduttiin myöntämään lisää lähes 40 miljoonaa euroa. Lähiaikoina omistajaa odottaa parinsadan miljoonan lisälasku.
Talvivaara on ajautunut tilanteeseen, jossa poliitikot joutuvat valitsemaan ruton ja koleran väliltä: jatketaanko taloudellisesti kannattamatonta toimintaa vielä vai aletaanko alasajo.
Kumpikin vaihtoehto tulee kalliiksi.
Kaivoksen sulkemisen arvioidaan maksavan 300 miljoonaa euroa. Ei ole järkeä pyörittää kaivosta veronmaksajien piikkiin, jos ei ole näkymää sen saamisesta kannattavaksi.