Rakentaminen: Oulun kes­kus­taan nousee lä­hi­vuo­si­na uusia, aiempaa kor­keam­pia ker­ros­ta­lo­ja Hal­li­tus­ka­dul­le ja Hei­nä­pää­hän

Kevään ylioppilastulokset: Katso listoja Oulun ja muun Poh­jois-Poh­jan­maan uusista yli­op­pi­lais­ta

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Kolumni

Tal­vi­vaa­ra Oy voi kaatua, mutta kaivos ei katoa

Huolellisen harkinnan alleen kaatanutta kunnianhimoa, liian suuria lupauksia, tietämättömyyttä ja vastuun pakoilua.

Huolellisen harkinnan alleen kaatanutta kunnianhimoa, liian suuria lupauksia, tietämättömyyttä ja vastuun pakoilua. Toimittaja Juha Kauppisen kautta julkisuuteen saatettu tieto kaivosyhtiö Talvivaaran vaiheista on surullista luettavaa.

Tuntematon toimitti Kauppisen mukaan muistitikulla hänelle Talvivaaraa koskevan poliisin esitutkintamateriaalin – 4 500 sivun verran toteamuksia, kysymyksiä ja vähän vastauksiakin.

Talvivaarassa tutkimus- ja teknologiajohtajana toiminut, kaivoksella käytettävän liuotusmenetelmän kehittänyt Marja-LiisaRiekko-Vanhanen on Kauppisen kirjoituksen mukaan todennut poliisille, että ”suunnitteluaikataulut olivat tosi kireitä ja aikatauluissa oli käytännössä mahdotonta pysyä”.


Ulospäin haluttiin tietysti antaa kuva suunnitellusti etenevästä suurkaivosprojektista. Kerrottiin, kuinka kaivoksesta tehdään tavallista kaivosta ympäristöystävällisempikin. Erityinen ilouutinen oli, että kainuulaisille ja laajemminkin oli luvassa työtä ja toimeentuloa kymmeniksi vuosiksi.

”Talvivaara on kruunu kaivoshankkeiden päällä”, hehkutti kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.).

Kauppisen tulkinnan mukaan kaivos käynnistettiin syksyllä 2008 väkisin, pahasti keskeneräisenä.

Pörssitiedotteessa kehuttiin työntekijöitä. Todellisuudessa heitä moitittiin ja luvatuista bonuksista maksettiin vain pieni osa.

Talvivaara oli vaikeuksissa toimintansa alusta saakka. Sijoittajia houkuteltiin mukaan kertomalla pörssitiedotteessa, että vuonna 2009 kaivos tuottaa nikkeliä jo 20 000 tonnia. Määrä jäi 735 tonniin, neljään prosenttiin aiotusta.

Talvivaara aikoi ottaa metalleista talteen jopa 90 prosenttia, mutta määrä on jäänyt noin 40 prosenttiin.


Toistaiseksi paras tuotantovuosi on ollut 2011, vaikka silloinkin yllettiin vain alle puoleen aiotusta. Tuolloin nikkeliä tuotettiin 16 000 tonnia.

Samaan aikaan toimitusjohtaja Pekka Perä hämmästytti kertomalla suunnitelmista kasvattaa kaivoksen vuosituotanto 100 000 tonniin.

Koekasoissa toiminut liuotus on osoittautunut suuressa mittakaavassa hankalaksi ja haavoittuvaksi. Prosessin riittää pilaamaan sateinen kesä.

Esitutkintamateriaaleista selviää Kauppisen mukaan, että arviot kaivoksen päästöistä eivät perustuneet mihinkään tutkimukseen. Sulfaattia, mangaania ja natriumia valutettiinkin vesistöihin pahimmillaan satoja kertoja enemmän kuin yhtiön teettämässä yva-selvityksessä arvioitiin.

Talvivaaran yva-selvityksen teki Lapin Vesitutkimus. Sen toimitusjohtaja oli Olli Salo. Hän on Talvivaaran suuromistaja.

Miljardivelkaisen Talvivaaran liikkumavara on hyvin pieni. 500 ihmistä on yhä töissä, mutta rahaa ei riitä louhinnan uudelleen aloittamiseen.

Yhtiö on umpikujassa: metalleja yritetään saada irti vanhoista kasoista. Talteenottoon menevän liuoksen metallipitoisuus vähenee koko ajan.

Jos rahaa ei saada metalleista eikä sijoittajilta, yrityssaneeraus ei toteudu. Silloin edessä on konkurssi.

Asia selviää lähiviikkoina. Pian tiedetään myös, kenelle ja millaisia syytteitä on tulossa Talvivaaran aiheuttamista ympäristöhaitoista.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori totesi hiljattain, että valtio voi yhä osallistua Talvivaaran järkevään, markkinalähtöiseen rahoituspakettiin.


Markkinat palkitsivat kommentin nostamalla Talvivaaran osakkeen arvoa. Vuonna 2011 seitsemässä eurossa käväisseestä arvosta on jäljellä noin sadasosa.

Talvivaaran kohdalla sana jälkihoito saa aivan uuden merkityksen.

Luontoa on varjeltava vedenjakajalla sijaitsevan suurkaivoksen ympäristöuhilta vuosikymmenten ajan.