Pääkirjoitus

Tal­vi­vaa­ra otti tie­toi­sen riskin

Kaivosyhtiö Talvivaara ei osannut varautua kipsisakka-altaan vuodon kaltaiseen suureen ympäristöonnettomuuteen. Myös viranomaistyöskentely ontui pahoin.

Kaivosyhtiö Talvivaara ei osannut varautua kipsisakka-altaan vuodon kaltaiseen suureen ympäristöonnettomuuteen. Myös viranomaistyöskentely ontui pahoin.

Onnettomuustutkintakeskus on saanut valmiiksi selvityksensä Talvivaaran kaivoksessa vuoden 2012 marraskuussa tapahtuneesta suuresta ympäristöonnettomuudesta.

Selvityksen mukaan kipsisakka-altaan vuodon riskiä ei tunnistettu. Parannettavaa löytyi riskien arvioinnin lisäksi onnettomuuksien estämisestä ja niihin varautumisesta. Sapiskaa tutkimusraportissa saavat myös lupa- ja valvontaviranomaiset, joiden yhteistyö ontui.

Kipsisakka-altaan vuotoa on pidetty 2000-luvun pahimpana ympäristöonnettomuutena Suomessa.

Onnettomuustutkintakeskus ei pidä sitä kuitenkaan suuronnettomuutena, josta olisi ollut varaa ihmisten terveydelle. Sen sijaan ympäristön pilaantumista tapahtui.

Selvitys koskee kaivoksen kipsisakka-altaan pahinta vuotoa, joka tapahtui marraskuussa 2012. Tuolloin allas petti ja ympäristöön valui metallipitoista vettä ja sakkaa kaikkiaan 1,2 miljoonaa kuutiota. Kaivosalueen ulkopuolelle siitä karkasi 240 000 kuutiota. Allas on vuotanut useita kertoja ennen tätä ja tämän jälkeen.

Syy vuotoon joutui siitä, että kipsisakka-altaan rakenne ei kestänyt sen päälle varastoidun veden painetta. Allasta käytettiin vastoin alkuperäistä tarkoitusta vesivarastona. Paineen takia altaan suojakalvo repeytyi, ja ympäristölle vahingollista metallipitoista vettä valui luontoon.

Talvivaaran kaivos on ollut perustamisestaan vuodesta 2008 lähtien suurissa vaikeuksissa jätevesiensä kanssa. Selvästikään kaivos ei hallitse vesien käsittelyä. Se on rikkonut jatkuvasti vesienhallintaan liittyviä lupamääräyksiä.

Ongelma on ajankohtainen nytkin, jolloin kaivos kituuttaa henkitoreissaan. Vaarana on, että kevättulvat pahentavat tilannetta entisestään.

Talvivaara hakeutui yrityssaneeraukseen viime vuoden lopulla. Saneeraukseen pääsy ratkeaa kesään mennessä.

Kaivos on ajautunut ahtaalle kahta kautta. Sen päätuotteen nikkelin hinta maailmalla on pitkään ollut alle kannattavuusrajan. Toisaalta ympäristöongelmat ovat saavuttaneet mittasuhteet, joita yhtiön on vaikea hallita.

Kipsisakka-altaan vuoto paljasti, kuinka huonosti kaivos oli valmistautunut suuren onnettomuuden mahdollisuuteen. Se osoitti myös viranomaisten avuttomuuden tällaisessa tilanteessa.

Viranomaisilla on keinot puuttua tilanteeseen, mutta näin ei tapahtunut. Kuten selvityksessä todetaan, yleisjohtovastuuta ei ottanut mikään taho.

Auringonlaskun alaksikin leimattu kaivostoiminta on elänyt uutta tulemistaan kymmenen viime vuoden aikana. Talouden taantuma ja sen rinnalla Talvivaaran vaikeudet ovat hillinneet innostusta.

Suomessa on tilaa kaivosteollisuudelle. Sen tulee kuitenkin lunastaa oikeutuksensa toimimalla niin, että se saa kansalaisten hyväksynnän. Talvivaara on kouluesimerkki siitä, miten yrityksen sen paremmin kuin viranomaistenkaan ei tule toimia.