Pääkirjoitus

Talvivaara on pelastettava

Nyt on viimeinen hetki tehdä kaikki voitava kaivosyhtiö Talvivaaran toiminnan jatkon turvaamiseksi. Konkurssi on niin huono vaihtoehto, ettei sen saa antaa toteutua.

Kaivosyhtiö Talvivaaran vaihtoehdot ovat vähissä. Osavuosikatsauksen julkistamistilaisuudessa torstaina vahvistui se, mikä tiedettiin jo etukäteen: yhtiön on saatava lisää rahaa tai sitä odottaa velkasaneeraus tai konkurssi.

Talvivaara kamppailee yhtä aikaa monen ongelman kanssa. Tulos on romahtanut, velkaa on yli puoli miljardia euroa ja osakekurssi kyntää pohjalukemissa.

Lisäksi uskoa yhtiön pärjäämiseen horjuttaa pahasti, että sen tuotannossa on vaikeuksia ja että vakavat ympäristöongelmat odottavat ratkaisua. Tilannetta ei helpota se, että nikkelin hinta maailmalla on puolittunut parissa vuodessa.  

Lisäraha on nyt tiukassa etenkin kun toimitusjohtaja Pekka Perä lupasi tänä vuonna suoritetun osakeannin jälkeen rahojen riittävän useiksi vuosiksi eteenpäin. Tämänhetkisen arvion mukaan Talvivaaran kassan pohja näkyy jo eivätkä rahat riitä muutamaa kuukautta pidemmäksi ajaksi.

Talvivaaran johto on ajanut valtion samalla tavalla nurkkaan kuin STX:n telakoiden korealainen omistaja teki vähän aikaa sitten.

Toiminta uhkaa loppua, ellei lisää rahaa tule. Valtio on omistamansa sijoitusyhtiö Solidiumin kautta Talvivaaran suurin omistaja 17 prosentin osuudella.

Todennäköistä on, että valtio joutuu pumppaamaan uutta rahaa kaivokseen. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) tosin perää rahoitukseen myös markkinaehtoista ratkaisua eli yksityistä rahaa. Sen saaminen hiljattaisen, kohta syödyn osakeannin jälkeen lienee hurskasta toiveajattelua.

Jos yhtiö ei saa talouttaan kuntoon ja ajautuu konkurssiin, loppusiivous jää joka tapauksessa valtion kontolle.

Talvivaara ei ole mikä tahansa teollisuuslaitos, joka voidaan sulkea lyömällä lankut ikkunoihin ja oviin. Sen käyttämä bioliuotusprosessi jatkaa toimintaansa useita vuosia kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Kaivoksen jätevesiongelmat odottavat myös ratkaisua. Jos toiminta ajetaan alas, jätevedet on käsiteltävä. Muussa tapauksessa ympäristökatastrofi on tosiasia.

Kainuun sammoksikin kutsutun nikkelikaivoksen vuonna 2008 alkanut tarina on ollut alusta lähtien vaikea. Tämänhetkisessä historiassa vain vuonna 2011 valo pilkahti hetken aikaa. Alamäki alkoi seuraavana vuonna ja on vain lisännyt kierroksiaan tänä vuonna.

Talvivaaran toivo lepää valtavan esiintymän varassa; malmin on arvioitu riittävän ainakin 50 vuodeksi. Jossain vaiheessa tekniikka saadaan toimimaan, nikkelin kysyntä kasvaa ja hintakin kipuaa ylöspäin.  

Talvivaaran kaivos on pitkälti sen toiseksi suurimman omistajan, toimitusjohtaja Pekka Perän luomus. Hän teki mahdottomasta mahdollisen kerätessään pääomia kaivoksen rakentamiseksi ja onnistui siinä.

Yhtiön johtoon palannut Perä ei kuitenkaan ole löytänyt keinoja hallita tuotantoa ja ympäristöongelmia.

Rahoituskriisi on vähentänyt Perän uskottavuutta. Valtion lisäpanostus onkin liitettävä johdon uudelleenjärjestelyihin.