Kainuun Sotkamossa kaivostoimintaa harjoittavan Talvivaaran konkurssi ei tullut yllätyksenä, siksi suurissa vaikeuksissa kaivosyhtiö on ollut lähes koko olemassaolonsa ajan.
Kaivosyhtiö tavoitteli pääsyä velkasaneeraukseen, mutta se olisi edellyttänyt satojen miljoonien eurojen lisärahoitusta. Rahoittajia ei löytynyt taloudellisesti epävarmaan hankkeeseen. Kaivosyhtiöllä on ollut suuria tuotannollisia vaikeuksia. Lisäksi ahdinkoa ovat lisänneet ympäristöongelmat sekä päätuotteen, nikkelin, alhainen hinta maailmanmarkkinoilla.
Talvivaarassa tapahtui se, mitä eniten osattiin odottaa ja samalla pelätä, konkurssi. Pahimmillaan tämä saattaa johtaa satojen miljoonien eurojen laskuun veronmaksajille sekä työttömyyden rajuun pahentumiseen entisestäänkin vaikealla työttömyysalueella. Pieni oljenkorsi on, jos jokin varteenotettava ja vakavarainen taho näkee Talvivaarassa mahdollisuuden ja pystyy sijoittamaan siihen satojamiljoonia euroja. Tällaista ei ole näköpiirissä.
Talvivaaran oli määrä löytää uutta rahoitusta joulukuun alkuun mennessä. Se olisi saattanut mahdollistaa pääsyn saneerausohjelmaan. Konkurssiin hakeutuminen jo tässä vaiheessa kertoo kassan tyhjentyneen ja sen, ettei uutta rahaa ollut saatavilla.
Torstaina antamassaan tiedotteessa Talvivaara ilmoitti, ettei se ole kyennyt järjestämään lyhyen ajan rahoitusta. Tämän vuoksi sillä ei ollut edellytyksiä yrittää saada rahoitusta kuntoon myöskään pidemmällä aikajänteellä.
Selvitysmies Pekka Jaatinen arvioi syyskuussa yhtiön olevan pelastettavissa vain, jos sen miljardiluokan veloista leikataan lähes kaikki ja jos toiminnan jatkamiseen saadaan lisää rahaa.
Ongelman mittasuhteita kuvaa hyvin se, että selvitysmiehen laskelmien mukaan konkurssin kustannukset olisivat 540 miljoonaa euroa, kun metalleista saatavaksi tuloksi arvioitiin 18 miljoonaa euroa. Omaisuudesta olisi saatavissa vain muutama miljoona euroa.
Lyhyen aikavälin rahoitus kaatui Jaatisen mukaan ”mitättömään” summaan, joka tarkoittanee joitakin miljoonia euroja. Tämä osoittaa sen, kuinka heikko luottamus Talvivaaraa kohtaan on ollut. Vaikka lähiajan rahoitus olisikin onnistunut, se ei olisi vielä taannut toiminnan jatkumista pitkällä tähtäimellä.
Konkurssissa velkojat jäävät nuolemaan näppejään ja kymmenientuhansien osakkeenomistajien sijoitukset sulavat. Sen sijaan kaivostoiminnan jatkuminen on kiinni siitä, löytyykö konkurssipesälle ostajaa.
Talvivaaran johto on uskotellut tuotannon toimivan ja olevan taloudellisesti kannattavaa kunhan vain saadaan tuotantomäärät nostetuksi riittävän suuriksi. Sijoittajia puheet eivät ole vakuuttaneet. Myös suurimman sijoittajan, valtion, usko on mennyt.
Talvivaaran konkurssi on monella tavalla suuri katastrofi, jonka ympäristöön aiheuttamien tuhojen paikkaamiseen saattaa mennä vuosikymmeniä.
Pääkirjoitus