Yrityssaneerauksessa oleva Talvivaaran kaivos etsii tosissaan ostajaa liiketoiminnalleen ulkomailta. Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että mahdollisia ostajaehdokkaita on viisi, joista kolme varteenotettavia. Lehden tietojen mukaan kaksi suurta kaivosyhtiötä ovat osoittaneet aktiivista kiinnostusta: belgialainen Nyrstar ja ruotsalainen Boliden.
Mahdollinen ulkomainen yritys tulisi osakkaaksi uuteen perustettavaan yhtiöön, joka ostaisi liiketoiminnan viime marraskuussa konkurssiin menneeltä Talvivaara Sotkamo Oy:ltä.
Odottavan aika ei ole pitkä. Talvivaaran pitää jättää maaliskuun puolivälin mennessä saneerausohjelma Espoon käräjäoikeudelle. Ostajan on löydyttävä siihen mennessä.
Talvivaaran myyntihinta on todennäköisesti symbolinen, joten liiketoiminnan kannattavuus nousee tärkeimmäksi kriteeriksi, mikäli uusi omistaja löytyy.
Toimintaa jatkava yritys joutuu arvioimaan tarkasti, onko käytössä olevalla bioliuotusmenetelmällä ylipäätään mahdollista tuottaa nikkeliä kannattavasti millään aikataululla ja maailmanmarkkinahinnalla.
Lisäksi on ratkaistava ympäristökysymyksistä aiheutuvat kustannukset. Niitä ei voi sälyttää veronmaksajien kontolle, vaikka uusi yritys pääsisi muuten aloittamaan puhtaalta pöydältä. Silti kaivoksen myynti ja toiminnan jatkuminen hallitusti olisi onnenpotku ympäristölle.
Kaivosteollisuus on kansantaloudellisesti erittäin tärkeä toimiala Suomelle. Valtiovalta asetti suomalaisomisteiseen Talvivaaraan huimia odotuksia, kun kaivos aloitti toimintansa vuonna 2008. Jälkikäteen on helppo sanoa, että odotukset olivat liian korkealla. Sotkamon Tuhkakylän liepeillä olevalla kaivosalueella on tapahtunut paljon ikäviä asioita, joihin ei osattu varautua.
Bioliuotus ei ruvennut aluksi toimimaan odotetulla tavalla. Tuotantomäärät jäivät tavoitteita alemmaksi. Kaivosalueelle kertyneistä sade- ja sulamisvesistä on tullut vakava uhka lähialueen luonnolle ja ehkä jo laajemminkin
Syksyllä 2013 puhjennut Talvivaaran jätevesiallas aiheutti ympäristöongelman. Siitä alkoi myös pörssiyhtiön osakekurssin nopea syöksy alaspäin.
Talvivaaran selviytymistä on vaikeuttanut nikkelin maailmanmarkkinahinnan romahtaminen verrattuna kaivoksen alkuperäisiin kannattavuuslaskelmiin.
Alhaiset tuotantomäärät yhdistyneenä raaka-aineen matalaan hintaan tekevät runsaasti pääomia nielevästä toiminnasta huomattavan haasteellista. Kun tuotteen myyntihinta ei riitä kunnolla kattamaan menoja, keikutaan elämän ja kuoleman rajalla.
Nikkelin hinnan uskotaan pysyvän alhaisena jopa vuosia, joten valoa tunnelissa on toistaiseksi vähän.
Jos Talvivaara löytää ostajan ulkomailta ja toiminta jatkuu, kahdesta seikasta voidaan olla varmoja. Jossakin on lujaa uskoa kaivostoimintaan Kainuussa – mutta ennen kaikkea täsmälliset liiketaloudelliset laskelmat, että toiminta muuttuu jossakin vaiheessa kannattavaksi.
Pääkirjoitus