HaapajärviJussi (Juho) Pietikäinen, 96, ehti jo ajatella, miksei miestä huolita muiden mukaan, kun kutsua ylimääräisiin harjoituksiin ei tullut. "Tunsin, että olisi pitänyt päästä sinne, missä muutkin ovat, vaikka en sotahullu olekaan. Itsenäisyyspäivänä 1939 kortti viimein tuli."
Yleisöä oli kerääntynyt paljon Haapajärven asemalle lähtöpäivänä.
"Junaa Iisalmen suunnasta odoteltaessa Viljami Niinikoski piti isänmaallisen lähtöpuheen. Kun juna saapui, yleisö viritti virren Jumala ompi linnamme. Virren sanojen vielä kaikuessa juna lähti Ouluun, jossa komppaniat laitettiin kuntoon jatkamaan matkaa kohti Kemijärveä."
"Sanoisin, jos pystyisin, kuinka vaikuttava hetki Haapajärven asemalla oli. Syntyiköhän se kuuluisa talvisodan henki jo siellä asemalla?" on Pietikäinen kysynyt itseltään.
Kemijärveltä matka jatkui autoilla kohti Pelkosenniemeä, jota Puna-armeija oli saamassa haltuunsa. "Paikat olivat polttovalmiina ja miinoitetut."
Pietikäinen oli niin lähellä rintamaa, että konekiväärin papatus kuului.
Talvisodan ajan Pietikäinen oli konepistoolimiehenä Sallan rintamalla. Hän kuului 15 miehen partioryhmään, jossa kaksi konepistoolimiestä teki vuorollaan päivän partioretkiä jalkaisin ja suksilla. "Monet kerrat tuli kipakat lähdöt, ettemme jääneet luotien omaksi."
"Onnisti. Yhtään ei kaatunut 15 miehen ryhmästä", Pietikäinen toteaa.
Sodan päätyttyä ja kotiutusta odottaessaan Pietikäinen sai huomata joutuneensa komppanian kirjuriksi. "Se harmitti kovasti, koska toimistohenkilökunta pääsisi siviiliin vasta viimeksi. Kotona odottivat kylvötyöt."
Pietikäinen päätti olla rohkea ja laittaa omatkin paperinsa vetämään.
"Komppanianpäällikkö allekirjoitti paperit huomaamattaan. Sain litterat. Päällikkö kirosi ja uhkasi ensin, ettei päästäisi minua lähtemään, mutta pyörsi sanansa."
Tutustu verkossa Tositarinoita talvisodasta -sivustoon. Sivustolle kootaan kaikki lehden Talvisota-sarjaan kertyvät jutut. Lukijat voivat lähettää sivulle omia muistojaan ja kuviaan. Myös ne koostetaan sivulle.