Paanukirkon postikorttimaisemista on pitkä matka Pohjoisen jäämeren vilvoittavien vetten äärelle - ainakin polkupyörällä.
Kärsämäkinen Niko Pelkonen ja seinäjokinen Topi Rajala veivasivat kolme vuotta sitten Kärsämäeltä Inariin ja takaisin. Seuraukset olivat kohtalokkaita.
"Sen reissun jälkeen päässä pyöri melkoisia visioita. Halusimme tehdä vielä pidemmälle ulottuvan matkan."
Vuosia kestänyt valmisteluvaihe päättyi maanantaina, kun 20-vuotiaat serkukset hyppäsivät retkipyöriensä satulaan ja aloittivat kampien pyörittämisen. Tiistaiaamuun nuorukaiset heräävät Kärsämäen ja Kajaanin välimaastossa, mutta suurena tavoitteena häämöttää Pohjois-Norja.
"Jäämeressä olisi mukava huljutella jalkoja", Pelkonen virnistää.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, on luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Retkikunnan jäsenet nukkuvat teltassa, mutta edellisellä reissulla yösijaksi kelpasi myös kainuulainen maitolaituri. Perinteistä maitolaituriromantiikkaa ei ollut tarjolla.
"Jännä yö. Kesken unien joku yritti varastaa pyörämme. Kaveri pötki pakoon, kun lausuimme muutaman valitun voimasanan."
Yksi serkusten hengenheimolaisista on Aamulehden toimittaja Matti Kuusela. "Ihmisiin pitää luottaa, uskoa heidän hyvyyteensä, kaikissa tapauksissa", huikeista matkakuvauksistaan tunnettu Kuusela kiteytti palkitun Timbuktuun ja takaisin -reportaasisarjan yhdeksännessä osassa.
Myös Pelkonen ja Rajala luottavat ihmisten hyvyyteen, satunnaisista pyörävoroista huolimatta.
"Viime reissu oli upea kokemus. Matkan varrella meille tarjottiin lettuja ja hilloa - aivan ilmaiseksi", Pelkonen muistaa.
Parhaiten mieleen on jäänyt Pellossa vietetty yönseutu. Kun sopivaa telttapaikkaa ei löytynyt, ajoivat rankkasateen uittamat nuorukaiset erään talon pihamaalle.
"Halusimme pystyttää teltan pihalle, mutta se ei käynyt päinsä. Isäntäväki majoitti meidät taloonsa. Pääsimme käymään saunassa, ja iltapalankin he tarjosivat. Olimme kai niin surkean näköisiä."
Yö puhtaiden lakanoiden välissä oli suuri elämys:
"No oli kyllä, sillä matkan aikana telttakangas ehti homehtua", serkukset nauravat.
Myös tämän kesän pyörämatkalla retkikunta pistäytyy Pellossa.
"Joku Väinö tämä hyväntekijämme oli. Onneksi muistamme talon, missä hän vaimoineen asuu, niin voimme käydä viemässä lahjan kiitoksena edellisen kerran kestityksestä."
Kun takana on satoja poljettuja kilometrejä ja vuotavassa teltassa nuokuttuja öitä, kiristyy tunnelma helposti. Serkukset myöntävät, ettei vastapuolen naama aina ja joka tilanteessa miellytä.
"Mutta kun toisen tarakalla on se homeinen teltta, niin perässä on mentävä!"
Jos Juhani Tamminen antaisi arvion Pelkosen ja Rajalan ulkoisesta olemuksesta, käyttäisi mediapersoona samaa termiä kuin useiden ylistämiensä jääkiekkoilijoiden kohdalla. Serkukset ovat todellisia atleetteja.
"Kestävyyspuoli on varmasti kunnossa", Pelkonen vakuuttaa.
Taloudenpidossa on valittu linja, joka kirvoittaisi jopa Roope Ankalta hyväksyvän nyökkäyksen. Eväsrepusta löytyy myslejä, muroja, puuroja ja muita halpoja herkkuja.
"Päiväbudjetti on alle 10 euroa."
Esittämättä on vain yksi olennainen kysymys. Mikä saa fiksut, tasapainoisilta vaikuttavat nuoret valitsemaan yli 2 000 kilometrin pyöräretken sääskien ja muiden verenimijöiden armoilla, kun suuri osa ikätovereista notkuu samaan aikaan musiikkifestivaaleilla tai trendikkäillä baariterasseilla?
"Provinssirock jää väliin. Toki se hieman harmittaa", Rajala velmuilee.
Juhannussaunastakaan ei ole varmuutta, mutta Pohjois-Norjassa avautuvat maisemat korvaavat löylyjen puuttumisen moninkertaisesti.
"Mieluummin ajan pyörällä kuin istun kotona tietokonetta näppäilemässä. Elämyksiä me etsimme", Pelkonen filosofoi.
Yksi odotettu elämys odottaa Suomussalmella.
"Emme tee matkaa minuuttiaikataululla, vaan koukkailemme kaikissa mielenkiintoisissa paikoissa. Raatteen tien käymme ainakin katsastamassa."
Suomussalmelta sitkeiden sissien polkupyörämarssi jatkuu kohti pohjoista - talvisodan hengessä.