Oulu Perjantaiaamuna Oulun Normaalikoulun 1-2a-luokan oppilailla on edessään kiehtova tehtävä. On muokattava opettaja Mervi Sirénin antama tarina Piika Pikkaraisen ja Pakkasherran kohtaamisesta kertovammaksi ja vielä muutettava sen tunnelma säveliksi ja rytmeiksi!
Niinpä yhdysluokkalaiset pohtivat yhdessä, millaisia tunteita ja tunnelmia kohtaamiseen liittyy. Opettaja kirjaa paperilapuille ylös niin päähenkilöihin kuin tilanteessa läsnä oleviin aurinkoon ja jäisiin tiukuihin löytyvät adjektiivit ja substantiivit. Myös Piika Pikkaraisen repliikit mietitään porukalla.
Sitten on aika synnyttää musiikkia.
Sini-Vuokko Karvonen keksii ksylofonistaan alkusoitoksi pienen melodian, jossa kuullaan kvinttejä ja kvartteja. Eerik Siitonen kuuntelee hetken ja soittaa sitten perässä. "Kokeilkaa, millaisia erilaisia ääniä rummun kalvosta lähtee", Sirén opastaa djembe-rumpuja käsitteleviä Petra Lammelaa ja Topias Itämiestä.
Kun ryhmät ovat valmiita, kuullaan koko tarina. Piika on rohkea, pakkasherra uhmakas, tiu'ut suloisia ja itse tehdyn musiikkitarinan päättävän auringon säteet iloisia.
Koulujen musiikinopetus on tänä päivänä paljon muutakin kuin laulamista tai soittamista. Nykylapset tekevät musiikkia ihan itse.
Mervi Sirénin opetusmetodi on vain yksi nykyisistä työtavoista. Suomalaisessa opetussuunnitelmassa siitä puhutaan vaatimattomasti "keksintänä", vaikka englannissa sanotaan suoraan lasten säveltävän (composing).
Sirén odottaa Oulun yliopistossa ensi syksynä alkavan taide- ja taitopainotteisen luokanopettajakoulutuksen tuovan merkittävän lisän pohjoissuomalaiseen opettajakokemukseen ja opetusmateriaaliin. Uuden koulutuksen yhtenä tärkeänä linkkinä on näet entistä paljon tiiviimpi yhteys alueen kulttuuritoimijoihin.