Montako lintulajia voi löytää talvisesta Oulusta? Kaksikymmentä? Vaiko peräti kolmekymmentä? Vain keskustassa liikkuvat pitäisivät ensin mainittua lukua suurena, eihän Oulussa ole talvisin kuin puluja, sinisorsia ja variksia.
Lintujen ruokkimista harrastavat omakotitalolliset voisivat olla taipuvaisia suurempaan summaan, käyhän omalla pihalla helposti kymmenkunta lajia. Molemmat ovat huomattavia aliarvioita: huononakin lintutalvena Oulussa viettää talvea yli puolensataa siivekäslajia.
Tämän tietävät kertoa ainakin kaikki Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen tammikisaan osallistuvat. Kisan idea on yksinkertainen: etsiä mahdollisimman monta lajia yhdistyksen toimialueelta, joka on koko Pohjois-Pohjanmaa. Pitkästi toistakymmentä vuotta pidetyssä kilpailussa on jo muutaman vuoden ajan ollut oma osakilpailunsa, jossa kilpailualueena on Oulun kaupunki.
Ennätykset ovat
säistä kiinni
Sitäkin tietävät kertoa kisailijat, että palkintosijoille ei ole asiaa ilman ahkeraa etsintätyötä. Suurin osa talvehtivista lajeista on hyvin vähälukuisia, ja niiden oleskelupaikat pitää tietää tarkkaan.
Se, että lintuja löytyy talvisesta kaupungista, ei ole suuri ihme. Lintujen monipuolinen ruokinta, erilaiset marjovat istutuspuut ja -pensaat ja avoimena pysyvät vesistöt houkuttelevat monia lajeja.
Koko Pohjois-Pohjanmaan alueen ennätys on 91 lajia, Oulun osakisan puolestaan 67 lajia. Molemmat ovat tammikuulta kahden vuoden takaa. Ennätystulos vaatii alleen muun muassa leudon syksyn, joka saa pohjoiseen jäämään paljon harvinaisia talvehtijoita.
Alkutalven pakkasten olisi myös syytä pysyä hillityissä lukemissa, että linnut pysyvät hengissä tammikuulle.
Hyvä pihlajanmarja- ja käpyvuosi ovat eduksi, samoin leudot loppukuun yöt, jotka saavat pöllöt huhuilemaan. Ennätysten rikkomista ei siis edes kannata yrittää joka vuosi.
Perinnetieto
arvossaan
Tammikuun kisassa ei tietoa pihdata: havainnoista kerrotaan avoimesti muun muassa yhdistyksen sähköpostilistalla. Monien lajien osalta on kertynyt myös runsaasti perinnetietoa, joka on hyödynnettävissä miltei joka vuosi.
Vuoden alussa lintuharrastajat suuntaavat kulkunsa esimerkiksi Oulujoen suulle, missä sulana pysyvältä Hartaanselältä löytää usein ne vähät talvehtimaan jääneet vesilinnut. Tänä vuonna paikalta pitäisi löytyä ainakin telkkiä. Perinnetiedon varassa yhyttää useimpina vuosina myös koskikaran Kemiralta Oulujokeen laskevan ojan varresta.
Pihlajanmarjoja on puissa edelleen niin paljon, että tilhi ja räkättirastas eivät tuottane kisassa vaikeuksia. Parhaat sembramänniköt kannattaa kuitenkin olla tiedossa, sillä niiden liepeiltä löytyvät talven harvat pähkinähakit.
Kaatopaikan rikkaruohostoissa vierailee muun muassa tiklejä ja vuorihemppoja. Ruskon lukuisat varikset, naakat ja harakat taas vetävät magneetin lailla paikalle kanahaukkoja.
Oma lukunsa ovat lintulaudoilla vierailevat harvinaisuudet, kuten pähkinänakkeli, pikkuvarpunen ja tänä talvena myös punarinta, joita on jäänyt talvehtimaan useita. Niiden sijainti pitää onkia selville joka vuosi erikseen.
Paljon tarvitaan myös rehellistä kävelyä, sillä monet metsälajit - kuten teeri, töyhtötiainen ja palokärki - löytyvät vain sinnikkyydellä ja osin silkalla onnella.