Kuusi kertoo sille niin vieraista helyistä ja killuttimista, joita sen oksille yritettiin ripustaa. Moni työn ja sosiaalisen elämän vaatimuksiin sekä turhan krääsän kimallukseen tuskastunut luontosielu ihminenkin voi hyvin samaistua puun tuntoihin.
"Olen kappale korpea
kohisevaa,
miks tahtoo he muuksi
mun muodostaa?"
Hiihdän metsän sisään, jossa
tuulen tuiverrus hellittää. Viritän nuotion tuulenkaadon eteen. Tuli alkaa hönkiä lämpöä kohmeisille käsille, kasvoille.
Äkkiä korven piiloista kuuluu rytmikäs suihke ja tuttu kairankiertäjä sukeltaa näkösälle. Hämmästelemme sattumaa; harvoin kairassa sattuu toverinsa kanssa kohdakkain. Tapaamisesta tulee hyvä mieli.
"Kohta me istuimme
veljien lailla
ympäri valkean,
huolia vailla."
Toveri syhkii omille teilleen kuuman teen sulattamana, voileipien vahvistamana. Sommittelen minäkin sukset jalkaan ja ahkion perään. Tarvon taas lunta syytävää, humajavaa erämaata kuin Hermann Hessen arosusi. Yritän tavoittaa saman villieläimen sisun itsestäni. Kiskon ahkiota metsäsaarten suojia luovien. Lopulta puhkun ja puhisen porokämpän pihaan.
Orava vikeltää takaset lipsuen, hännänpuuhka liehuen pitkin poroaitaa. Hömötiainen tirskuu kuusessa, toinen pyrähtää räystäälle. Koen eläimet ystävikseni, niiden äänet toivottavat: tervetuloa! Ja kämppäkin on vanha tuttu. Tunnen tulleeni metsäsieluni kotiin, kuin joulukuusen kohtaloa takaisin metsään paennut kuusi runossa.
"Taas juutun ma vanhoille
juurillein,
saan suden ja kontion
seuraksein..."
Kun vatsa on täynnä ruokaa ja kamina tohottanut pirtin liiankin lämpimäksi, astun ulos vilvoittelemaan. On jo pimeää ja kuusenlatvat kurottavat liki taivaalle syttyneitä tähtiä.
Kävellä narskuttelen pihalla, pieni olento ikipuiden juurella. Seisahdun. Katse hakeutuu taivaan kaukaisiin valoihin, vielä tavoitettavia kuusenlatvoja kauemmas. Unelmiin.
Ja mieleen syttyy valo. Kiitollisuus tästä kaikesta.
"Rakas, pyhä, suuri Luonto,
sulle soitan, sormet liitän,
lumosit mun lasna kerran,
siitä miesnä nyt sun kiitän."
Lainaukset:
Herman Hesse: Arosusi
(suom. Eeva-Liisa Manner),
Eino Leino: Laulun lahja