Loimaalla seitsemän henkeä perjantaina vaatineeseen liikenneturmaan voi esittää useita mahdollisia osasyitä: huono keli, tien routavauriot, nuoren kuljettajan kokemattomuus, liian kova tilannenopeus, auton takavetoisuus ja takapainoisuus. Yhden osatekijän vaikutus onnettomuuteen näyttää kuitenkin ilmeiseltä. Tietä ei ollut onnettomuuspaikalla hoidettu niin kuin olisi pitänyt.
Alustavien tietojen mukaan tapahtumapaikalla oli lunta ja sohjoa peräti kymmenkunta senttimetriä. Kuitenkin kyseessä oli valtatie, ja vaikka sää oli hankala, se ei ollut erityisen poikkeuksellinen. Joko tienhoidon laatuvaatimuksissa tai itse tien kunnossapidossa oli jotakin pielessä. On siksi perustelua, että tienhoidosta onnettomuuspaikalla tehdään liikenneministerin peräämä selvitys.
Maan yleisten teiden hoidosta vastuullinen Tiehallinto ehti jo sälyttää vian nimenomaan kunnossapidosta vastanneelle urakoitsijalle, Tieliikelaitokselle. Sen toimitusjohtaja myönsi maanantaina, että kunnossapito valtatie 9:llä epäonnistui osittain. Hän kuitenkin kiisti, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen laiminlyönti. Oliko vai ei, siihen saadaan toivottavasti vastaus ministeriön peräämästä selvityksestä.
Kokonaan selvittämättäkin voi jäädä se, mikä lopulta oli se ratkaiseva onnettomuuden aiheuttanut tekijä. Mutta pelkästään vastaavien onnettomuuksien välttämiseksi nyt nähdyn turman kaikki osatekijät pitää tarkasti kaivaa esiin. Onnettomuudesta voidaan ja siitä on syytä ottaa oppia niin tienhoitoa parannettaessa kuin liikennekasvatusta annettaessa.
Joka tapauksessa onnettomuuden herättämiin peruskysymyksiin kuuluu se, miksi niin pian viime talvena sattuneen suuronnettomuuden jälkeen kävi jälleen näin. Vain vajaa vuosi on siitä, kun liukas tie vaati parinkymmenen nuoren hengen Konginkankaalla. Myös silloin teetettiin selvitys muun muassa kunnossapidon tasosta onnettomuuden aikaan.
Niin kauan Suomessa talvisilla teillä ajetaan, sattuu liukkauden aiheuttamia onnettomuuksia. Tähän ei kuitenkaan saa pysähtyä, kun talviliikenteen turvallisuutta kohennetaan. Vastuu turvallisuudesta kyllä kuuluu jokaiselle tienkäyttäjälle, mutteivät viranomaiset ja poliittiset päättäjätkään voi vastuutaan kiertää. Onko yksinkertaisesti niin, että teiden hoidon määrärahat on puristettu liian vähiin? Vai ovatko nykyiset nopeusrajoitukset osaksi pielessä?
Jos aiemmista selvityksistä ei ole tehty tarvittavia johtopäätöksiä, tuskin uusistakaan selvityksistä on suurta hyötyä.
paakirjoitus@kaleva.fi