Ensin tapporaha, sitten ympäristömyrkyt, vedenpinnan säännöstely ja kohtalokkaan vahvat kalaverkot, nykyään rantarakentaminen ja muu häirintä, tulevaisuudessa myös ilmastonmuutos - saimaannorppaa uhkaavat vaarat vaihtuvat, mutta eivät väisty.
Vaikka norppakanta on viime vuosikymmenien sitkeän suojelutyön ansiosta kääntynyt kasvuun, viiksiniekan elintavoista tarvitaan lisää tietoa, jotta suojelu olisi tehokasta myös jatkossa. Joensuun yliopiston biologian laitos ja Karjalan tutkimuslaitoksen ekologian osasto käynnistävätkin tänä keväänä kolmivuotisen hankkeen, jossa selvitetään erityisesti saimaannorpan talviaikaista käyttäytymisekologiaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
"Talvikäyttäytyminen on ollut aika pimennossa, siitä on vain alustavia tutkimuksia", kertoo Joensuun yliopiston tutkija Marja Niemi, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa.
Yhteistyössä ovat mukana myös ympäristöjärjestö WWF, Metsähallitus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
Niemi on kiinnostunut norpan kevättalvisesta pesimiskäyttäytymisestä sekä ääntelystä. Niihin on tarkoitus perehtyä Saimaan Haukivedellä vedenalaisten kameroiden ja mikrofonien avulla.
Tutkija haluaa myös selvittää, miten ihminen häiritsee hylkeiden elämää. Todennäköisesti eläin on erityisesti pesimäaikaan hyvin altis häiriölle. Saimaannorppa synnyttää kuuttinsa lumipesään helmi-maaliskuussa ja imettää poikasta pesän suojassa noin kuukauden ajan, minkä jälkeen imetys jatkuu vielä jäällä.
Häirinnän tutkiminen on tärkeää, sillä esimerkiksi mökkien talvikäyttö sekä moottorikelkkailu ja muu jäällä liikkuminen ovat lisääntyneet Saimaalla voimakkaasti. Luonnonsuojelijat ovat kritisoineet erityisesti moottorikelkkailijoita norpan pesimärauhan rikkomisesta, mutta Niemi ei halua tutkimuksen alkuvaiheessa ennustaa mitään häiriötekijää muita suuremmaksi: "On parempi lähteä tyhjältä paperilta."
Kameroiden ja mikrofonien lisäksi Haukiveden norppien puuhia on tarkoitus vakoilla radiolähettimillä. Hylkeen selkäkarvaan liimattava lähetin mahdollistaa eläimen liikkeiden tarkan seuraamisen jopa yli vuoden ajan. Niemi toivoo saavansa tietoa muun muassa vuorokausikäyttäytymisestä sekä siitä, eroaako norpan talvialue kesäalueesta.
Lähetin on pieni ja eläimelle harmiton, ja se irtoaa itsestään viimeistään seuraavan karvanvaihdon yhteydessä.
Myös sää-, lumi- ja jääolosuhteiden vaikutus saimaannorpan käyttäytymiseen ja pesintämenestykseen ovat tutkittavien asioiden listalla. Ilmastonmuutoksesta johtuva talvien lauhtuminen voi asettaa saimaannorppapopulaation tulevaisuuden pahasti vaakalaudalle, sillä talvisella järvellä lumi ja jää ovat poikasen selviytymiselle elintärkeitä.
Mahdollinen enne tulevasta saatiin talvella 2001, jolloin helmikuun sää oli tavallista lämpimämpi ja Saimaalla lunta aikaisempia vuosia vähemmän. Norpilla oli vaikeuksia saada pesiä rakennettua, minkä seurauksena useita kuutteja syntyi paljaalle jäälle. Lumipesät saattoivat myös romahtaa ennen aikojaan.
Ilman pesän suojaa kuutti on alttiina niin kylmyydelle kuin pedoillekin, ja lisäksi norppaemon imetys saattaa häiriytyä.
Lähde: www.wwf.fi