Suomen talvet ovat leudontuneet huomattavasti 1990-luvulla. Kymmenvuotiskaudella 1991-2000 Suomen talvet olivat peräti kolme astetta lämpimämpiä kuin kaudella 1961-70.
Tiedot selviävät Ilmatieteen laitoksen julkaisemasta kirjasta Tilastoja Suomen ilmastosta 1971-2000, jossa vertaillaan kahta 30-vuotista tilastoa: 1961-90 ja 1971-2000. Jälkimmäisen jakson talvikuukausina, joulu-maaliskuussa, kuukausien keskilämpötilat olivat asteen verran aikaisempaa keskiarvoa korkeampia.
Erot ovat tilastollisesti merkitseviä ja selittyvät juuri kymmenvuotiskauden 1991-2000 talvien lämpimyydellä. Muiden kuukausien, mukaan lukien kesäkuukausien, keskilämpötilat eivät poikenneet merkittävästi kauden 1961-90 arvoista.
Vertailukauden 1971-2000 kuukausisademäärät olivat koko maassa hyvin lähellä kauden 1961-90 keskiarvoja. Siten sateisuudessa ei ole havaittavissa tilastollisesti merkitsevää muutosta.
Ilmastotilastoja on Suomessa koottu julkaisuiksi 1920-luvun alusta lähtien, yleensä 30 vuoden vertailujaksoina. Tuoreen tilastojulkaisun tiedot on kerätty 114 säähavaintoasemalta.
Vertailukausi vaihtui
Maailman valtiot laativat 1990-luvulla Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n koordinoimana omat ilmastolliset 30 vuoden tilastonsa. WMO:n virallisen vertailukauden 1961-1990 keskiarvoja ja tilastoja käytetään kansainvälisesti edelleen yleisesti.
Talvien leudonnuttua 1990-luvulla kotimainen ja kansainvälinen tarve päivittää Suomen ilmastolliset vertailuarvot kaudelle 1971-2000 oli ilmeinen. Jatkossa, kun säätilastojen yhteydessä puhutaan pitkänajan keskiarvosta, tarkoitetaan nimenomaan vuosien 1971-2000 keskiarvoa.
Miesmuisti on tunnetusti lyhyt, ja useimmille leudot talvet ovat niitä "normaaleja" talvia.
"Mukautumiskyky uusiin referensseihin on huomattavan nopea. Välttämättä kaikki eivät edes muista ennätyksellisen kylmää pakkasjaksoa talvelta 1999, joka kannattaa panna merkille konkreettisena muistutuksena ilmaston vaihtelevuudesta", muistuttaa Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelun ryhmäpäällikkö Jaakko Helminen.
Nyt koetut talvet eivät ole ennenkuulumaton ilmiö. "Pitää muistaa, että 1930-luku oli miltei yhtä lämmin kuin 1990-luku", Helminen huomauttaa. Helmisen mukaan on mahdollista, että 1990-luvun tapaiset pidempiaikaiset vaihtelut voidaan lukea normaaliksi vaihteluksi.
"Ei tässä tarvita selittäjäksi mitään ilmaston lämpenemistä, mutta toki, kun tässä on lämpenemisaspektikin esillä, tulee tilastoja päivittää jatkossa kymmenen vuoden välein", Helminen pohtii.
Nykyisellä tietotekniikalla se on myös oleellisesti helpompaa kuin aikaisempina vuosikymmeninä.