Kesäaikaa Suomessa pysyväksi ajaksi esittävä kansalaisaloite ylitti vappuna kannatusilmoitusten määrässä eduskuntakäsittelyyn tarvittavat 50 000 vahvan tunnistautumisen edellyttämää nettiallekirjoitusta. Kannattajien määrä täyttyi kolmessa viikossa.
Kahta päivää myöhemmin käynnistetty aloite talviajan puolesta keräsi samassa ajassa hieman yli 1 500 kannatusta. Tällä tavoin laskettuna kesäajan kannatus on äänioikeutettujen suomalaisten keskuudessa 97 prosenttia.
Talviaikaa Suomen viralliseksi ajaksi esittävien päättäjien perusteena on ollut vahvaa henkilötunnistautumista edellyttämätön liikenne- ja viestintäministeriön taannoinen otakantaa.fi-palvelun kysely, johon vastanneista ”677 000 suomalaisesta” 52 prosenttia kannatti talviaikaa.
Kuka tahansa pystyi kyselyssä kertomaan näkemyksensä kuinka monta kertaa hyvänsä. Itsekin tunnustan ”äänestäneeni” tuossa demokratian irvikuvassa noin 200 kertaa.
Kovin luotettavana kansanäänestyksenä kyselyn mukaisia kummankaan aikakäytännön kannatusprosentteja ei siten voi pitää.
Kesä- ja talviajasta käydyn kiivaan keskustelun seurauksena päätin elää koko viime talven kesäajassa ja testata henkilökohtaisesti, miten se minuun vaikuttaa. Liukuva työaika mahdollisti sen, että minun ei tarvinnut vaihtaa vuorokausirytmiäni.
Sopeuduin vain ajatukseen, että televisiossa Ylen pääuutislähetyksen ajankohta muuttui minun ajanlaskussani puoli yhdeksästä puoli kymmeneen. Onneksi telkkarin muu ohjelmatarjonta on sen verran heikkoa, että enimmäkseen maltoin jättää myöhäisemmät ohjelmat katsomatta ja mennä sovinnolla ajoissa nukkumaan.
Lokakuun lopulla kellon kääntämättä jättäminen vaikutti siten, etten yhtäkkistä iltojen pimenemistä huomannutkaan.
Kaikkein pimeimmän talven olin joululomalla enkä juurikaan kiinnittänyt huomiota valon niukkuuteen.
Loppiaisen jälkeen töihin palattuani oli mukavaa huomata, että työpäivän päättyessä ilta ei ollutkaan aivan säkkipimeä ja hyvin pian sain jo polkea pyörämatkani kotiin hämärässä ja jopa valoisassa. Aamujen pimeys ei minua haitannut lainkaan, pimeätähän joka tapauksessa olisi ollut.
Reilun 25 oululaisen talveni aikana en aiemmin ole selvinnyt ilman minkäänlaisia kaamosoireita lukuun ottamatta muutamaa talvea, jolloin olen käynyt jossain valoisammassa maailmankolkassa. Viime talvena olin hämmästynyt siitä, miten paljon tunnin lisävalo illalla voi vaikuttaa vireyteeni.
Toki ihmiset ovat erilaisia. Meitä on ilta- ja aamuvirkkuja. On kuitenkin vääryys väittää, että aikainen aamuvalo ja pimeät illat ovat ainoa oikea tie kansan terveyden hyväksi.
Suuri osa suomalaisista tulisi kärsimään siitä, jos emme saisi jatkossa nauttia valoisista illoistamme.
Ari Rajasärkkä
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.