"Etelänpäiväkiitäjät ovat harvinaisesti jääneet tänne talvehtimaan....", päivän radiouutisissa luetaan. Vettä vihmoo tuulilasiin. Pyöräilijä hurauttaa vesilätäkköön ja nostaa jalkansa suojautuakseen kastumiselta.
On joulukuun 14. päivä ja ollaan Olkijoella Suomen Pohjanmaalla.
Yhtä hyvin voitaisiin olla Keski-Euroopassa Ranskassa. Siellä muutaman asteen lämpötila ja kostea ilma ovat tuttua joulukuun elämää. Pariisitar suojaa hentoiset säärensä vedenpitävillä jalkineilla tähän aikaan vuodesta, mutta meillä Pohjanmaalla vedetään normaalisti joulukuussa kunnon talvisaappaat jalkaan ilman, että tarvitsee koko ajan pelätä jalkojensa kastuvan.
Mutta ei nyt.
Omakotitaloa Raahen Olkijoelle rakentava Sami Soikkeli ei pane pahakseen, vaikka lunta ei ole. Lumettomuus on helpottanut rakentamistöitä. Lokakuussa, kun lumi kävi pikaisella vierailulla, Soikkeli ehti jo miettiä, että nytkö piti hommat keskeyttää.
"Mutta eihän lumi kauaa silloin ollut. Pääsin jatkamaan hommia hyvää vauhtia. Nyt täytyy saada valuhommat tehtyä ja katto pään päälle ennen kuin talvi tulee. Jos se nyt sitten joskus tulee", Sami Soikkeli jutteli viime torstaina betoniautoa odotellessaan.
Nuori mies on rakentanut Olkijoelle metsän siimekseen hulppeaa omaa kotia parin vuoden ajan. Raahessa töissä kulkevan miehen töitä on helpottanut se, että hän pystyy asumaan autotallin yhteyteen rakennetuissa tiloissa. Talon hän enteilee valmistuvan vuoden päästä jouluksi. Edes lumettomuus ja sitä kautta rakennustöiden helpottuminen tuskin tuovat aikatauluun muutosta.
Pattijokinen Reijo Hautala tykkää vuodenaikojen vaihtelusta, mutta lunta hän ei kaipaa. "Lumettomuus ei sinänsä minua haittaa, mutta kelit saisivat kyllä olla kuivemmat", Hautala sanoo.
Mustan maan aiheuttama pimeys on Hautalan mukaan vain järjestelykysymys: "Kun hämärä iskee, niin ei muuta kuin lisää tuikkuihin tulia. Sitä paitsi ensi viikon lopullahan päästään jo juhlimaan päivän jatkumista", Hautala viittaa ensi perjantaina vietettävään talvipäivänseisaukseen.
Hautala kuuluu Raahen moottorikerhoon aivan kuten Pentti Asukaskin. Miehet muistelevat kuinka ennen ajettiin moottoripyörillä läpi talven. Nyt pyörät on pantu parkkiin jo hyvissä ajoin syksyllä, vaikka periaatteessa nykyisillä moottoripyörävarusteilla voisi hyvin ajella ympäri vuoden.
Pentti Asukas kaipaa lunta vain sen verran, että olisi vähän valoisampaa. "Sellaiset viisi senttiä riittää. Ei yhtään enempää tai sitten joutuu lumitöihin. Niitä minä en kaipaa", Asukas hymähtää.
Keski-Euroopassa skootterit ja vespat kuuluvat katukuvaan. Tuttuja ovat ne kuvat maailmalta, joissa vespakuski pyörähtää paikallisessa konditoriassa, ostaa patonkia ja lykkää pitkulaisen ostoksensa tarakalla olevaan reppuun.
Jotain samaa, edes hieman, on Raahessa asuvassa Timo Timosessa. Ostoskassi keikkuu mopontarakalla, kun hän hurauttelee mopedillaan kohti Siikajoen Karinkannassa olevaa mökkiään.
"En minä normaalisti tähän aikaan vuodesta mopolla mökille ajele, mutta nyt lähdin, kun on näin sulat kelit. Mopolla on mukavampi liikkua: pystyy paremmin katselemaan maisemia. Eikä yhtään palele näissä nykyajan vehkeissä", Timonen kertoo.
Mökillään Timonen aikoo ryhtyä rankahommiin. Häntä ei yksin oleminen eikä pimeys pelota. "Onhan minulla mökillä sähköt. Mitä minun pitäisi pelätä?", mopomies ihmettelee.
Siikajoen Tauvossa tuulimyllyt viuhtovat kuin syysmyrskyssä ikään. Tuulimyllyjen toiminnassa kertovassa kyltissä kerrotaan, että "raikkaat tuulet energiaksi Tauvossa". Sana raikas on näillä keleillä ihan turhaan mainittu. Vaikkei lumi ole tänä talvena Tauvossakaan pysynyt ja meri vaahtoa valtoimenaan sulana, on mereltä puskeva tuuli todellakin raikas.
Tauvosta joulukuun puolivälissä otettu valokuva voisi yhtä hyvin olla otettu heinäkuussa. Askeleet hiekassa kertovat, että joku on käynyt rannalla ja kokeillut vieläkö uskaltaisi uimaan. Kun kuvasta astuu itse paikalle, uiminen ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen.
Jos taivas ei lähipäivinä hurskauta niskaan kunnolla valkoista mannaa, on joulukuusen haku tänä jouluna helppoa.
Anna-Liisa Toppila nauttii vihreästä metsästä. "Katso kuinka täällä on kaunista. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en minä ainakaan kaipaa lunta. Tai ehkä vähän hiihtämiseen. Kun lumi lokakuun lopussa käväisi, ehdin hiihtää jo toistasataa kilometriä", Anna-Liisa sanoo.
Anna-Liisan ja hänen miehensä Kalervon joulukuu on kulunut metsänharvennustöissä. Samalla pariskunta on tehnyt nahkiaispatoon maripuita. Eihän siihen mene kuin huraus, kun on taas nahkiaispyynnin aika.
"Tavallisesti olen joulun alla käynyt etelän auringossa viikon lomalla, mutta nyt en lähtenyt, kun on ollut näin lämmintä", Anna-Liisa Toppila sanoo. Kalervo Toppilalle lumettomuus ei ole ollut yllätys.
"Kun lumi tuli silloin aikaisin lokakuussa, sanoin Anna-Liisalle, että taitaa tulla musta joulu. Ja niin nyt saattaa hyvinkin käydä", Kalervo Toppila sanoo.