Kansanperinteessä eletään talven korkeinta kohtaa, selkää, joka alkaa hiljalleen rutista. Yksi keskeinen merkkipäivä keskitalvessa on Heikin päivä, jota vietettiin perjantaina.
Vanhoissa sananparsissa Heikin päivää on nimitetty muun muassa talvennavaksi. Heikki lyö silloin kurikallaan talven selän poikki. Talvenselän katkeamisen sanotaan myös kuuluvan paukahduksena.
Talvenselällä on nähty yhteys myös linnunrataan, jonka toisella puolella on syystalvi, toisella kevättalvi. Talvisydännä ollaan linnunradan korkeimmalla kohdalla.
Talviunta nukkuvan Karhun sanotaan myös kääntävän kylkeään Heikkinä.
Heikin päivän ohella talvenselkänä on pidetty Paavon päivää 25.1. tai kynttilänpäivää 2. helmikuuta. Muitakin talven selän taittumisajankohtia suomalaisessa kansanperinteessä elää.
Tilastojen valossa talven taite osuu tammikuun 20. ja helmikuun 7. päivän välille.
Päivä pitenee kuusi minuuttia kerrallaan
Talvenselän taittumisen jälkeen alkaa kevään odotus. Sitä siivittää päivän piteneminen. Päivä pitenee reilut kuusi minuutta vuorokaudessa eli tunti tulee lisää aina kymmenessä päivässä.
Päivä on jo pidentynyt merkittävästi talvipäivänseisauksesta. Tänään lauantaina päivään on Oulussa kertynyt mittaa lisää 1 tunti 51 minuuttia. Aurinko nousee kello 9.43 ja menee mailleen 15.16.
Näihin vuodenaikoihin on ennustettu myös tulevaa säätä. On sanottu, että jos Heikkinä (eilen) on leuto sää, Paavalina paukkuu. Päinvastoinkin voi käydä.
Paavalin pakkasia on pidetty hyvänä enteenä heinäkuun säälle, mikä tietää myös hyvää satoa. Lumisade Paavalina ennakoi puolestaan märkää kesää ja katoa.
Taitekohta myös säässä
Heikki on nähty myös sään suhteen taitekohtana. Jos on ollut huono sää ennen Heikkiä, sen jälkeen ilmat paranevat, ja päinvastoin.
Päivä päivältä aurinko kiipeää ylemmäs horisontissa. Huomattavia ajallisia rajapyykejä ovat lähiaikoina 25.1., jolloin päivä on pidentynyt kuuteen tuntiin, 3. helmikuuta menee rikki seitsemän tuntia. Tuolloin aurinko nousee Oulussa jo ennen yhdeksää ja laskee kello 16 jälkeen.
Noihin aikoihin normipäivävuoroon töihin menevä pääsee kulkemaan työmatkan ja töiden jälkeen kotimatkan päivänvalossa.
11. helmikuuta päivän pituus ylittää kahdeksan tuntia.
Eikä vie kuin pari kuukautta, kun koittaa kevätpäiväntasaus. Sen jälkeen päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla pitempi kuin eteläisellä. Toki jo sitä ennen valoisaa aikaa riittää enemmän kuin pimeää.
Juttua muokattu 20.1. 15:25: Päivä on pidentynyt 25.1. kuuteen tuntiin, eikä kuusi tuntia, kuten jutussa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.
