Lauha ja loskainen sää uhkaa Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen perhekerhojen Hartaanselälle Tukkisaaren ja Tuiran rannan väliin pystyttämää perinteistä hoijakkaa.
Tällä hetkellä jäätä on Tukkisaaren rannan tuntumaan viime sunnuntaina pystytetyn hoijakan alla vielä paksu, jopa 40 senttimetrin paksuinen kerros, mutta jään päällä vettä on monin paikoin reilusti yli nilkkojen.
"Tarkkailemme tilannetta päivittäin. Emme voi ottaa sitä riskiä, että koko laitos vajoaisi veteen", Hannu Karvonen Oulun luonnonsuojeluyhdistyksestä kertoo.
Perheluontokerhot ovat pystyttäneet hoijakoita eri puolille kaupunkia jo viitenä peräkkäisenä talvena. Hoijakoita eli napakelkkoja on ollut Tuiran lisäksi ainakin Pyykösjärvellä, Lämsänjärvellä ja Pateniemessä meren jäällä. Tänä vuonna yhdistys pystytti lauhan talven vuoksi vain yhden menopelin.
Sunnuntaina järjestettyihin hoijakan pystytystalkoisiin osallistui Karvosen mukaan yhteensä yli 30 henkeä, aikuisia ja lapsia. "Sää oli kurja, vesitihkuinen ja harmaa. Päätimmekin nimetä tämän vuoden hoijakanpystytyksen ilmastonmuutoshoijakaksi."
Karvinen harmittelee, että vuosi vuodelta hoijakoiden pitoaika on lyhentynyt. Kuluva talvi näyttää hänen mukaansa lyövän ennätykset ronskisti.
Tavallisesti Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen perheluontokerhojen hoijakat ovat pyörineet eri puolilla kaupunkia jopa joulukuusta huhtikuulle. Nyt jäälle päästiin vasta tammikuussa, eikä jäiden kestosta ole varmuutta.
"Perinteisen talven kuihtuminen huolestuttaa. Ei tässä enää talven riemuista voi entiseen tapaan puhua", Karvonen miettii.
Se on harmi, sillä hoijakat ovat osoittautuneet joka vuosi hyvin suosituiksi vempaimiksi. Onpa niiden nopeudesta kellotettu aikaakin. "Niillä pääsee lähes formulavauhtia. Jos formulassa vauhti on mutkissa neljä geetä, niin tässä se on kolme geetä."
Tuiran koulun oppilaat Lucia McAnsh ja Milla Schäfer, 8, eivät keskiviikkona antaneet loskaisen lumen ja jään päälle muodostuneiden valtavien vesilammikoiden haitata, vaan ottivat päättäväisesti tuntumaa hoijakkakyytiin.
Ennen kuin kelkka saatiin kiitoon, olivat molempien kumisaappaat hörpänneet aimo kulauksen vettä, mutta mitäpä tuosta.
Etenkin Lucia on nuoresta iästään huolimatta hoijakoiden suhteen varsinainen konkari, ollut mukana hoijakkatalkoissa ensimmäisen kerran jo kolmevuotiaana, ylpeä isä Karvonen kehaisee.