Keskusrikospoliisin tutkimissa talousrikosjutuissa tutkinta-ajat ovat olleet keskimäärin noin 11,6 kuukautta. Lyhimmillään juttu saatiin kasaan kahdessa kuukaudessa, pisimmillään aikaa kului kolme vuotta.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijan Sami Vuorisen tutkimuksessa selviteltiin 47 epäillyn talousrikoksen tutkintaa 1990-luvun puolivälissä. Keskusrikospoliisi tutkii yleensä laajoja ja yhteiskunnallisesti merkittäviä talousrikosjuttuja.
Tutkinta-ajat pitenivät selvästi, kun niitä verrattiin 1980-luvun aikoihin. Yhtenä syynä olivat muutamat erittäin hankalat ja laajat tutkinnat.
Yleensäkin talousrikosten selvittely on työlästä ja hidasta. Toisekseen talousrikostutkijoilla vaihtuvuus on melko suurta ja yhden tutkijan poistuminen toisiin tehtäviin voi aiheuttaa katkon tutkintaan. Vuorisen mielestä tämän voisi ehkäistä suurentamalla tiimejä.
Talousrikostutkijat vaihtavat tehtäviä, koska työ on varsin kuluttavaa ja toisekseen he ovat pätevyytensä takia haluttua työvoimaa myös muualla.
Vuorisen mukaan hyvin menevä talousrikostutkinta kestää yleensä neljästä viiteen kuukautta.
Jotta tutkinnan pitkittymisen kierre saataisiin poikki, keinona olisi muun muassa se, että poliisin hallinnollisen työn painopiste olisi tutkijoiden valmiuksien parantamisessa ja tutkinnan jatkuvuuden turvaamisessa. Myös yhteistyötä eri tahoihin tehostettaisiin edelleen. Vuorisen mukaan yhteistyö syyttäjien kanssa onkin kehittynyt viime aikoina.
Pakkokeinot ovat suosittuja talousrikostutkinnassa. Niitä käytettiin kahdessa kolmesta tapauksesta, koska ne nopeuttivat selvästi tutkintaa. Yleisin pakkokeino oli kotietsintä. Myös televalvontaa käytettiin jonkin verran.
Tutkinnan nopeuttamiseksi poliisi rajasi tutkintaa vajaassa puolessa tapauksista. Syynä olivat uhka päärikoksen vanhentumisesta, aineiston laajuus ja vaikeudet näytön hankinnassa. Viidessä jutussa pilkkomisella varmistettiin se, että kiireellisimmät osat valmistuivat kohtuullisessa ajassa.