Viime viikolla italialainen professori Grazia Mannozzi luennoi Lapin yliopistossa mafia-tyyppisistä organisaatioista ja niiden tekemistä rikoksista. Aluksi hän loi aiheelleen teoreettisen kehikon ja käsitteli 2000-luvulla tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joissa organisoidun rikollisryhmän käsite ja korruptio on määritelty.
Kaikki odottivat kuitenkin mafia-jaksoa. Ovathan Corleonet ja kummisedät kaikille tuttuja elokuvahahmoja. Todellisuus ei kuitenkaan aina ole sellaista kuin elokuvissa. Amerikkalaisilta rikosoikeuden professoreiltakin saattaa mennä muutama lukukausi ennen kuin opintojaan aloittelevat oikeustieteen opiskelijat tulevat vakuuttuneeksi siitä, ettei rikosoikeudenkäynti välttämättä ole sellaista kuin televisiosarjoissa esitetään.
Mafia-sanastakin on tullut sateenvarjo kaikelle organisoidulle rikollisuudelle, vaikka Italiassa se nimenomaan tarkoittaa Sisilian mafiaa Cosa Nostraa, ”Meidän asiaamme”.
Muut kolme mafia-tyyppistä organisaatiota Italiassa ovat Napolin seudulla vaikuttava Camorra, Calabrian Ndrangheta, jota pidetään vaarallisimpana, ja Apulian Sacra Corona Unita, jonka merkitys ei ole niin suuri.
Italia ei siis ole kauttaaltaan rikollisorganisaatioiden kattama, vaikka etelän mafia onkin pesiytynyt Milanon seudulle. Suuri osa, ja varsinkin Keski-Italia, on mafiasta vapaata.
Sisiliassakin Cosa Nostran aluetta on Palermon seutu ja saaren länsiosa.
Mafia-tyyppiseen toimintaan osallistujat eivät itse puhu mafiasta, eivätkä kutsu itseään mafiosoiksi vaan kunnian miehiksi. Mafian alku 1800-luvulla Sisiliassa olikin varsin kunniallinen, kun alkuperäiset maanomistajaperheet liittoutuivat puolustamaan oikeuksiaan ulkopuolisia vallanpitäjiä vastaan.
Mafian historia kuitenkin osoittaa, miten yhteisöt saattavat ajan kuluessa muuttua alkuperäisistä hyvistä lähtökohdistaan suljetuiksi ja yhteiskuntaa tuhoaviksi rikollisorganisaatioksi.
Alun perin maaseudulla syntynyt, sukujen väliseen yhteistyöhön perustunut toiminta siirtyi kaupunkeihin, jossa maan puolustaminen ei enää ollut toiminnan sisältönä vaan rahan kerääminen laittomin keinoin. Vastustajana oli valtio.
Viimeisimpänä vaiheena mafia pyrkii vaikuttamaan politiikkaan ja symbioottisesti linkittymään valtioon.
Mafia on kuitenkin viime vuosikymmeninä suuresti heikentynyt. Syynä ovat olleet sekä valtion mafian vastaiset toimet että rikollisjärjestöjen keskinäiset välienselvittelyt ja toiminnan raaistuminen. Alun perin italialaisen mafian sääntöihin kuului naisten ja lasten koskemattomuuden kunnioittaminen. Niin ei ole kuitenkaan ollut enää viime vuosikymmeninä. Sekä naisia että lapsia on tapettu. Jos ei ole päästy kiinni itse kohteisiin, tapetuiksi on tullut perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä.
Näin kävi myös Tommaso Buscettalle ja Salvatore Contornolle, jotka suostuivat yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Buscetta paljasti viranomaisille 80-luvun alussa mafian viisiportaisen pyramidiorganisaation ja päätöksentekotavat ja Contorno vahvisti ne. Tämän jälkeen viranomaiset tiesivät, mitä etsiä.
Siihen mennessä oikeudenkäynneissä syytettyinä olleiden mafiosojen puolustus oli lähtenyt siitä, ettei ollut olemassa mitään organisaatiota, oli vain yksittäisiä henkilöitä, jotka olivat saattaneet tehdä rikoksia. Tästähän meilläkin puolustus lähtee, kun moottoripyöräjengiläisiin kohdistetaan syytteissä. Ei ole olemassa mitään rikollista organisaatiota, on vain moottoripyöräilyä harrastava yhdistys, jonka jäsenet saattavat syyllistyä tappoihin, kiristyksiin ja uhkailuihin
Mafian toiminta Italiassa siirtyi valtion kannalta aivan uudelle tasolle, kun Salvatore Rina alkoi järjestää viranomaisiin kohdistuneita salamurhia. 1970-luvulta alkaen pelkästään tuomareita ja syyttäjiä on tapettu kolmisenkymmentä.
Vuosina 1986–87 Palermossa järjestetyssä suuroikeudenkäynnissä syytettynä oli 475 mafiosoa, joista yli 300 tuomittiin.
Riinan toimesta salamurhaajat tappoivat kuitenkin vuonna 1992 suuroikeudenkäynnin tuomarin Giovanni Falconen ja hänen työtoverinsa Paolo Borsellinon. Riina pidätettiin ja tuomittiin yli sadasta murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Mafian vastaiset strategiat ovat purreet. Mafiaorganisaatioiden ylin elin Cupola ei ole enää vuosiin kokoontunut kuten ennen. Napolin Camorra toimii toisinaan mieluummin verkostona. Syyttäjiä varten on luotu mafiaprosesseihin erikoistuneiden syyttäjien pooli. Samoin rikostutkintaan on annettu erityiset ohjeet. Tietojen saannin kannalta on tärkeää, että lainsäädännöllä on mahdollistettu viranomaisten kanssa yhteistyöhön suostuneiden eli pentitien suojelu.
Lisäksi elinkautisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta on tehty niin tiukkaa, että se estää karkaamisen ja rikollisen toiminnan jatkamisen yhteyttä pitämällä vankilan ulkopuolelle.
Mafianvastaisessa toiminnassa on mukana myös kansalaisjärjestö Libera.
Professori Grazia Mannozzi oli tulevaisuuden suhteen optimistinen todetessaan, että Rooman valtakuntakin kaatui aikanaan ja niin tulee mafiallekin käymään. Samaan tähtäsi myös nykyinen, yleensä niin lempeä paavi Franciscus mafian uhreille pidetyssä hartaustilaisuudessa, kun hän kohdisti viestinsä mafiosoille sanomalla: Muuttakaa tapanne, ettette joudu helvettiin. Se odottaa teitä, jos jatkatte tällä tiellä.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.