Kainuun metsäkeskus arvioi kesällä 2003 valtakunnalliseen seurantaan liittyen talousmetsien luonnonhoidon laatua ja metsänhoitosuositusten toteutumista käytännössä. Seurantaa on tehty vuodesta 1995 lähtien.
Seurannassa arvioidaan muun muassa leimikoissa olevien tai niihin rajoittuvien luontokohteiden säilymistä hakkuissa, luonnonhoidon vuoksi säästetyn puuston määrää ja laatua, vesiensuojelutoimien onnistumista ja maanmuokkauksen laatua.
Vuoden 2003 arviointia varten tehtiin otanta vuosien 2001-2003 metsänkäyttöilmoituksista ja laatua arvioitiin hakatuista leimikoista. Arviointi tehtiin metsäkuvioilta, joiden pinta-ala oli yhteensä noin 265 hehtaaria. Kohteen keskikoko oli noin 4,3 hehtaaria.
Leimikoista löytyi 55 luontokohdetta, joiden kokonaispinta-ala oli 12 hehtaaria. Metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä löytyi 16 kappaletta ja muita arvokkaita tai huomionarvoisia kohteita yhteensä 39 kappaletta.
Luontokohteet olivat säilyneet hakkuissa ennallaan tai lähes ennallaan 88 prosentissa pinta-alasta. Koko maan keskiarvo oli 91 prosenttia.
Osaksi säilyneitä löytyi Kainuussa 12 prosenttia, koko maan luvun ollessa kahdeksan prosenttia. Kokonaan tuhoutuneita kohteita ei löytynyt yhtään. Luontokohteet olivat lähteitä, noroja ja puroja välittömine lähiympäristöineen sekä kallioita, kivikoita, louhikoita, reheviä leh-tolaikkuja ja rantametsää.
Ennallaan tai lähes ennallaan säilyneiden osuus oli nyt hieman pienempi kuin edelli-senä vuonna. Lehtolaikkujen, puronvarsien suojavyöhykkeiden ja lähteiden ympäris-tön käsittelyissä on edelleenkin hienosäädön tarvetta.
Hakkuita viedään liian lähelle puroa ja lähdettä, joten tarvittava suojavyöhyke jää kapeaksi. Lehtolaikkuja, pieniä puroja ja lähteitä on vaikea havaita maastossa talviaikaan.
Arvokkaimmat kohteet kannattaa säilyttää metsälain ja metsäsertifioinnin minimivaatimuksia laajempina kokonaisuuksina. Maanomistajan on mahdollista saada korvaus ympäristötuesta, josta tälle vuodelle on varattu Kainuuseen 100000 euroa.
Hakkuualueilla säästetyn elävän puuston osuus puuston kokonaismäärästä oli Kainuussa kuusi prosenttia, kun koko maan keskiarvo oli 5.7 prosenttia. Säästöpuustosta osa oli pystyyn jätettyä elävää havupuuta. Määrään sisältyy myös koivuja ja muita lehtipuita.
Lisäksi hakkuualoille oli säästetty keloja, kolopuita ja maapuuta. Pystyyn jätetystä puustosta osa oli maisemapuita tai puuryhmiä. Haapaa oli jätetty kolopuuksi ja eri eliölajien elinympäristöksi.
Säästöpuuryhmä voi sijaita arvokkaan elinympäristön yhteydessä
Uudistusaloille jätettyjen säästöpuiden lukumäärä (keskimäärin yli 10 kpl/ha) ylittää metsäsertifioinnin keskimääräisvaatimuksen (5 kpl/ha). Lukumäärää tärkeämpi on kuitenkin säästöpuiden laatu ja sijoittelu. Metsäluonnon kannalta hyödyllisimpiä sääs-töpuita ovat järeät lehti- ja havupuut. Pienempi ja tavanomaisempi puusto on myös hyödyllistä, varsinkin jos metsäluonnon kannalta arvokkaampaa puustoa ei hakkuu-alalla esiinny. Luonnolle arvokkaimmat puut eivät yleensä ole laadultaan parhaita pui-ta, vaan järeäoksaisia, huonorunkoisia puita, lahoja lehtipuita ja taloudellisesti vähän hyödynnettäviä raitoja, haapoja ja leppiä. Säästöpuut suositellaan jätettäviksi usean puulajin ryhmiin. Ryhmä voisi sijaita esimerkiksi jonkun arvokkaan elinympäristön yh-teydessä, kosteassa painanteessa, kalliolla tai vesistön ja suon reunakaistalla.
Kainuun metsäkeskuksen alueelle myönnettiin vuonna 2000 alueellinen metsäsertifikaatti. Vuonna 2003 tehtiin Kainuussa metsäsertifioinnin määräaikaisarviointi, jonka perusteella Kainuun metsien ja metsätalouden sertifikaatti säilyy.
Talousmetsien luonnonhoidon laadun arviointituloksia käytetään Suomessa käytössä olevan metsäsertifiointijärjestelmän seurannassa.
