Maailmanlaajuinen talouslama on nyt ymmärrettävästi ykköspuheenaiheena kaikkialla. Se huolestuttaa meitä vietävästi, sillä taantuma pysäyttää talouden kasvun, ja sen nimiin olemme ahneuksissamme vannoneet jo iät ja ajat. Taantuman taivastelu on vienyt lähes kaiken huomion siltä, että maailmanloppukin painaa päälle hankalasti samaan aikaan.
Kuten talouden taantumia, maailmanloppujakin tulee ja menee, joten minkähänlaatuiseen maailmanloppuun sitä saa tällä kertaa varautua, kaiken tämän talouskurjuuden keskellä?
Muistammehan selvästi, kuinka esimerkiksi Nostradamus nolasi itsensä perusteellisesti -- tosin lohdullisen postuumisti -- vuonna 1999. 1500-luvulla elänyt ranskalainen sai monet meistä vakuuttuneeksi, että maailmanloppu koittaa heinäkuussa 1999. Kun heinäkuu sujui tuolloin kuitenkin leppoisissa merkeissä, maailmanloppua siirrettiin kuukaudella elokuuhun.
Syyskuussa usko siihen maailmanloppuun loppui.
Tämänkertainen maailmanloppu ei yllättäen liity kulttuurimme lopullisen rappioon, jonka merkit ovat toki selvästi nähtävissä, eikä Harmageddonissakaan ole arkkienkeliä tai Saatanaa nähty. Nyt on kyse siitä, että Yellowstonen kansallispuistossa, tai 10 kilometriä sen alla, sijaitseva supertulivuori uhkaa purkautua.
Pääosin Wyomingin alueella sijaitseva, noin 60 kertaa 60 kilometrin kokoinen maanalainen kaldera ei olekaan mikä tahansa kuuma lähde. Sen sisuksissa pullistelee tuhat kertaa enemmän lähes 1500-asteista laavaa kuin mitä nähtiin St. Helensin purkauksessa 1980. Tuolloin Yhdysvalloissa sai surmansa 57 ihmistä, 250 taloa tuhoutui, samoin kilometrikaupalla siltoja, rautateitä ja maanteitä.
Tämän vuoden alkumetreillä Yellowstonessa on havaittu poikkeuksellisen monta pientä maanjäristystä ja pientä purkausta. Enemmän kuin ennen, sanovat asiantuntijat, vaikka tähänkin saakka maa on järissyt alueella noin 2 000 kertaa vuodessa. Maan kuorikin on paikoin noussut seitsemän senttiä vuodessa, kun se keskimäärin nousee vain noin 1,5 senttiä.
Ja tässä tämänkertainen maailmanloppu tulee: Yellowstonen supervuori syöksee sisältönsä maan pinnalle ja ilmakehään ja sinitaivaamme pimenee hetkessä sankasta savusta. Amerikkalaiset saavat pihoillensa metrin tuhkaa. Seuraavaksi meille muille tulee pimeä ydintalvi koska auringonsäteet eivät enää jaksa lämmittää maapallon pintaa ilmakehässä leijuvan moskan takia. Väistämätön pikajääkausi aiheuttaa nälänhädän ja tappaa ihmisiä kuin kärpäsiä nälkään kaikkialla. Tähän kohtaan draaman kaarta kuuluu niin kutsuttu toppuutteluosa.
Yellowstonessa jyrisee ja järisee jatkuvasti. Ensimmäisen kerran Yellowstonen kaldera purkautui kunnolla kaksi miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin maapallomme säätila mitä ilmeisimmin häiriintyi jonkin verran ja jotkin lajit saattoivat kuolla sukupuuttoon. Mutta täällä sitä vaan ollaan, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Viimeksi sama vulkaaninen peto karjaisi noin 640 000 vuotta sitten, eikä siitäkään nykykatsannon mukaan mitään kauhean lopullista meille ihmisille seurannut. Ja viimeksi kuluneen 14 000 vuoden aikana alueelle on syntynyt 20 uutta kraatteria, eikä mitään kunnon jysäystä ole kuulunut.
Ja onnellinen loppu; Yellowstonen järistykset ovat olleet viime päivinä hiipumaan päin.
***
Kovat ajat ovat ajasta kiinni. Lukiolaiset ovat nykyään käärmeissään, kun koulun pihassa on liian vähän parkkipaikkoja oppilaiden autoille.