Hallitus ei vielä pystynyt kertomaan tarkasti, paljonko valtiontaloutta joudutaan lähivuosina sopeuttamaan. Haarukan jääminen auki ei ole suuri yllätys, vaan kielii vaikeuksista, joita hallituspuolueilla on näkemysten yhteensovittamisessa vaikeassa tilanteessa. Poliittiset jännitteet hallituksen sisällä näyttävät kasvavan. Ne eivät helpota päätöksentekoa.
Hallituksen strategiaistunnossa tiistaina esitetty arvio 3,5–5 miljardin euron lisäsopeutuksesta vuosille 2013–2016 perustuu joulukuun ennusteisiin. Tasot tarkentuvat maaliskuussa pidettävään kehysriiheen mennessä, kun käsissä on uusi valtiovarainministeriön talousennuste.
Kun hallitus pääsee yksimielisyyteen tai talousennuste antaa lisävalaistusta tarkasta sopeutustarpeesta, päästään puhumaan myös keinoista, joilla tavoite saavutetaan.
Valinkauhassa ovat joka tapauksessa valtionmenojen säästöt, leikkaukset ja verojen korotukset. Kyse on suoraan kansalaisten arkeen vaikuttavista asioista.
Säästöjä saadaan aikaan, jos erilaisia etuuksia leikataan ja palvelumaksuja korotetaan. Verokertymää saadaan lisää, jos verotetaan kulutusta nykyistä enemmän tai nostetaan tuloveroja. Juuri näistä aineksista pitäisi löytää sopiva, kestävä ja oikeudenmukainen sekoitus. Poliittinen yhteensovitus näyttää kuitenkin olevan vaikeaa.
Talouskasvun kannalta ensiarvoista on, milloin ja miten säästöt ja leikkaukset kohdennetaan. Vahvasti etupainotteiset säästötoimet voivat kuitenkin heikentää tulevan kasvun edellytyksiä. Silloin ajaudutaan suuriin vaikeuksiin, jos työttömyys ryöpsähtää kasvuun.
Hallituksen onkin viisainta toteuttaa säästöt ja korotukset takapainotteisesti, vaikka ne osuisivat lähelle seuraavia vaaleja. Talouden moottori ei saa hidastua, vaan se on pidettävä koko ajan vauhdissa.
Talousasiantuntijoiden viestit ovat ristiriitaisia. Osa puhuu kovista akuuteista säästötarpeista, kun osa tähdentää, että budjettivajetta tärkeämpi asia on kestävyysvajeeseen puuttuminen.
Epäedullisesta ikärakenteesta johtuen tulot ja menot pitää saada tasapainoon niin, että valtion ei tarvitsisi ottaa koko ajan uutta velkaa. Valtionvelan suuruus muihin EU-maihin nähden ei ole kuitenkaan huolestuttava.
Työurat ovat vaarassa jäädä lyhyiksi, jos työelämään siirrytään myöhään, mutta eläkkeelle aikaisin. Ongelma ei hoidu pelkästään tuottavuuden kasvulla varsinkin, jos säästöt ja veronkiristykset hyydyttävät talouskasvua.
Työllisyys- ja kasvupotentiaalia vahvistavien rakenteellisten uudistusten merkitys korostuu. Työvoiman tarjonnan kasvattamisen ohella kotimaiset ja ulkomaiset yritykset pitäisi saada investoimaan Suomeen.
Kasvun edellytykset on turvattava kaikissa oloissa. Muuten voi käydä niin, että kreikkalaiskomissaari tulee muutaman vuoden kuluttua neuvomaan, mitä pitää tehdä, jos poliittisilta päättäjiltä puuttuu nyt rohkeutta tehdä rakenteellisia uudistuksia.