Kolumni

Talouskasvu syntyy kaupungeissa

Viime vuosisadan alussa 15 prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa. Vuosisadan puolivälissä luku oli noussut 30 prosenttiin.

Viime vuosisadan alussa 15 prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa. Vuosisadan puolivälissä luku oli noussut 30 prosenttiin. Nyt kaupungeissa asuu jo yli puolet maapallon väestöstä. Kehittyneimmissä maissa noin 80 prosenttia väestöstä on kaupunkilaisia. Suomella on tässä vielä kurottavaa esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Kaupungistuminen ja taloudellinen kasvu ovat kaikkialla käyneet käsi kädessä. Ei ole olemassa yhtään korkean tulotason maata, joka ei olisi hyvin pitkälle kaupungistunut. Keskituloisten maiden kerhoon pääsykin on yleensä edellyttänyt vähintään 50 prosentin kaupungistumista.

Se, että elintaso ja kaupungistuminen kulkevat käsi kädessä, ei välttämättä kerro mitään syy- ja seuraussuhteesta. Asiahan voi olla niin, että kaupungistuminen on sivutuote siitä prosessista, jossa työvoima on siirtynyt maataloudesta teollisuuteen ja palveluihin.

Tämä siirtyminen selittyy tuottavuuseroilla. Kehittyvissä maissa teollisuus- ja palveluelinkeinoissa tuottavuus on 3−5 -kertainen alkutuotantoon verrattuna. Sama suhde toimialojen välillä vallitsi nykyisissä teollisuusmaissa 1800-luvulla ja Suomessa 1950-luvulle saakka.

Kun työvoimaa siirtyy maataloudesta korkeamman tuottavuuden teollisuuteen ja palveluksiin, koko kansantalouden tuottavuus nousee ja väestön elintaso kohoaa. Siirtymä alkutuotannosta teollisuuteen ja palveluihin ei kuitenkaan voi missään maassa tapahtua kuin kerran.

Kansainvälinen kauppa on ollut vähintään yhtä tärkeä tuottavuuden kasvua nostanut tekijä kuin työvoiman siirtyminen maataloudesta teollisuuteen. Se on edistänyt erikoistumista ja laajentanut markkinoita. Samalla se on vauhdittanut kaupungistumista ja synnyttänyt kaupunkeja hyvien liikenneyhteyksien ääreen.


Globalisoituminen ja uusi teknologia ovat saaneet aikaan tuotantoprosessin pilkkomisen. Sen seurauksena on tullut tilaa uudenlaiselle erikoistumiselle ja kansainvälisen kaupan monipuolistumiselle. Samalla koulutuksen, verkostojen ja innovaatioiden merkitys on kasvanut.

Tällainen moderni tuotanto on keskittynyt kaupunkeihin. Se saa aikaan sen, että tuottavuuden taso on korkeampi ja sen kasvu nopeampaa suurissa kaupungeissa kuin muualla. Siksi yritykset haluavat sijoittua suurkaupunkialueille ja ihmiset muuttavat nykyään entistä enemmän niiden keskustoihin. Suomessa muun muassa Oulun ja Tampereen seudut muiden yliopistokaupunkien ohella kuuluvat näihin dynaamisiin alueisiin.

Kaupunkien korkeampi tuottavuus selittyy sillä, että kaupunkiympäristö luo erilaisia positiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka voimistavat jo alkanutta talouskehitystä. Taloustieteilijät puhuvat lisääntyvistä mittakaavaeduista.

Tuottavuusetu syntyy siitä, että kaupunkiympäristössä osaaminen siirtyy helpommin yrityksestä toiseen kuin harvaan asutuilla alueilla. Osaaminen leviää, kun työntekijät siirtyvät yrityksestä toiseen ja kun työntekijät ovat jatkuvasti läheisessä yhteydessä toisiinsa. Samalla alalla toimivilla yrityksillä on paremmat mahdollisuudet seurata toisten ratkaisuja silloin, kun näitä yrityksiä on samalla paikkakunnalla useita. Vaikka viestintätekniikka on kehittynyt ja liikenneyhteydet ovat parantuneet, ihmiset ja yritykset edelleen arvostavat sitä, että ne ovat tekemisissä toistensa kanssa.

Kaupunkialueen suuri koko lisää kilpailua ja siten markkinoiden toimivuutta. Suuressa kaupungissa on vaikea saavuttaa paikallista monopoliasemaa niin kuluttajamarkkinoilla kuin yritysten välisissä liiketoimissa. Kilpailevat markkinat edistävät ”luovaa tuhoa”, kun heikoimmin tuottavat yritykset katoavat ja uusia tulee tilalle. Suuri koko luo kysyntää suuremmalle määrälle palveluita, erityisesti liike-elämän palveluita, joiden laatu, saatavuus ja hinta ovat tärkeitä vientiin erikoistuneille modernin tuotannon yrityksille.

Kaupunkialueen suuri koko edistää myös työmarkkinoiden toimivuutta. Yritysten kannalta sopivien työntekijöiden löytäminen helpottuu. Myös työntekijöillä on enemmän mahdollisuuksia. Siellä missä on suuri määrä erilaisia työnantajia, työntekijän on helpompi löytää uusi työpaikka, jos edellinen katoaa. Siellä on myös helpompi löytää paremmin palkattu työpaikka, mikä antaa työntekijöille kannustimen ammattitaidon kohottamiseen.

Julkisten palveluiden tuottavuus kasvaa sekin alueen koon myötä. Tämä koskee erityisesti kunnallistekniikkaa, infrastruktuuria ja liikennettä. Varsinkin kansainvälisesti toimivat yritykset edellyttävät sijaintialueeltaan laadukasta ympäristöä. Mitä enemmän yrityksiä kaupunkialueelle sijoittuu, sitä suuremmat ovat ympäristöön kohdistuvat laatuodotukset.


Aikoinaan kaupungistumista pidettiin pahana ja torjuttavana kehityskulkuna. Kaupungit nähtiin likaisiksi, meluisiksi ja turvattomiksi paikoiksi, jossa sosiaaliset ongelmat kärjistyivät ja ihmiset voivat pahoin. Myöhemmin kaupungistuminen nähtiin väistämättömänä pahana. Ongelmaksi nähtiin liikenneruuhkat, asuinalueiden eriytyminen ja asumisen kalleus.

Nykyään kaupungistuminen on alettu nähdä pikemminkin väistämättömänä hyvänä kuin väistämättömänä pahana. Jos kaupunki on dynaaminen ja uudistuva, ihmiset haluavat muuttaa sinne. Kaupunkitutkimuksen gurun Edward Glaeserin mukaan kaupungit tekevät meistä rikkaampia, älykkäämpiä, vihreämpiä ja onnellisempia.

Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.