Artti Juutisen väitöskirja Metsien monimuotoisuuden turvaaminen: esseitä suojelualueiden valinnan taloudesta tarkastettiin Oulun yliopistossa 2. marraskuuta.
"Vapaaehtoisella suojelulla tulee olemaan oma roolinsa Etelä-Suomen metsien suojelussa", uskoo kauppatieteiden lisensiaatti Artti Juutinen. Juutisen mukaan vain osa ekologisesti arvokkaista kohteista olisi järkevää suojella pysyvästi.
Perinteisesti suojelualueet on valittu ekologisin perustein, mutta Juutinen muistuttaa, että kysymys on kuitenkin myös taloudellisista valinnoista. Juutinen on tehnyt suojelualueiden perustamista käsittelevän väitöstyönsä kansantaloustieteen näkökulmasta.
"Suojelualueiden valinnassa tyypillinen tilanne on se, että tietty joukko metsiä täyttää suojelun kriteerit, mutta rahat eivät riitä kaikkien suojeluun", Juutinen sanoo.
Tilaus vapaaehtoiselle suojelulle
Tulokset osoittivat, että sekä kohteiden ekologisen arvon että niiden suojelun kustannukset huomioon ottava tehokas valintatapa vähentää suojelun kustannuksia jopa 19 prosenttia verrattuna perinteisiin aluevalintamenetelmiin.
Jos suojelualueita oli vain vähän, järkevintä oli valita kriteerit täyttävistä kohteista ne, joiden kustannukset ovat alhaisimmat. Näin saatiin lisätyksi suojelualaa eniten.
Suojelutason lisääntyessä oli myös syytä ottaa huomioon alueiden edustavuus ja uhanalaiset lajit.
Artti Juutisen mukaan vapaaehtoiselle suojelulle on ollut selvä tilaus. Luonnonarvokauppaan, jossa maanomistaja jättää metsänsä käsittelemättä määräajaksi korvausta vastaan, on tarjottu kohteita innokkaasti.
Monimuotoisuuden mittaaminen maksaa
Juutinen perehtyi myös monimuotoisuuden mittaamiseen, joka on suojelualueiden valinnan taustalla.
"Periaatteessa sekin on taloudellinen kysymys, sillä lajistoinventoinnit ovat kalliita", Juutinen huomauttaa.
Taloudellisesti tehokas mittaustapa keskittyy indikaattorilajeihin. Termillä tarkoitetaan eliölajia, jonka esiintymisen ajatellaan osoittavan, että myös monet muut eliölajit esiintyvät kyseisellä paikalla.
"Putkilokasvit ja linnut olivat tutkituista lajiryhmistä parhaita indikaattoreita", Juutinen kertoo.
Tutkimuksen mukaan monimuotoisuuden indikaattoreiden käyttö näytti olevan taloudellisesti tehokkaampaa kuin laajojen maastoinventointien tekeminen.
Juutinen muistuttaa kuitenkin, että monimuotoisuuden arvo on vaikea määrittää.
Omassa työssään Juutinen käytti hyväksi arvoja, jotka oli saatu selville aikaisemmissa maksuhalukkuustutkimuksissa. Kun kansalaisilta kysytään, paljonko he olisivat valmiita maksamaan suojelusta, saadaan tutkijoiden käyttöön suojelun hehtaariarvoja.