Suomen talouden näkymät ovat aiempaa valoisammat. Pitkä taantuma näyttäisi olevan nujerrettu, sillä talous kasvaa vihdoinkin. Suomen Pankin tiistaina julkaiseman talousennusteen mukaan talous on palannut kasvu-uralle. Pankki jopa nosti hippusen arviotaan viime kesäkuuhun nähden.
Kasvu on kuitenkin vaatimatonta verrattuna vuosituhannen alun noususuhdanteeseen, jolloin kasvuprosentit olivat jopa kaksinumeroisia. Nyt talouskasvu on huomattavasti heikompaa.
Ensi vuonna kokonaistuotannon odotetaan kasvavan 1,3 prosenttia ja kahtena sitä seuraavana vuonna prosenttiyksikön kymmenyksen vähemmän. Myös vakuutusyhtiö LähiTapiolan kasvuennuste on prosentin paremmalla puolella.
Kasvun taustalla on yksityinen kulutus investointien tukemana. Rakenteelliset ongelmat ja väestön ikääntyminen kuitenkin hidastavat orastavaa elpymistä.
Pienistä luvuista huolimatta myönteiset kasvuennusteet ovat uutisia, joita on viime vuodet odotettu hartaasti. Työllisyystilanteen hienoinen parantuminen ja hidas inflaatio helpottavat kotitalouksien tilannetta. Kysynnän elpyminen puolestaan lisää kauan kaivattuja investointitarpeita.
Tilastokeskuksen tuoreet luvut vahvistavat myönteistä odotusta. Palveluiden ja teollisuuden liikevaihto on kasvanut muutamia prosentteja vuoden kolmannella neljänneksellä edellisvuoteen nähden. Erityisesti teollisuustuotannon piristyminen laajoine työllisyysvaikutuksineen on hyvä uutinen.
Myönteisistä merkeistä huolimatta kokonaiskuva ei ole pelkästään ruusuinen. Työmarkkinoiden vahvistuminen, teollisuustuotannon alamäen taittuminen ja kilpailukykysopimus vahvistavat kieltämättä luottamusta talouteen. Vaarana on, että viennistä riippuvaisena maana kansainvälisen talouden tilanne voi heikentää Suomen näkymiä.
Kilpailukyvyn paraneminen, nettovienti ja valuuttaa tuovat vientituotteet kohentavat taloutta. Tilannetta on helpotettu kilpailukykysopimuksella ja maltillisilla palkkaratkaisuilla. Lisäksi euron halpeneminen raivaa tietä viennille.
Kokonaistuotannon kasvun rinnalla on pidettävä huoli siitä, että rakenteet pysyvät kantokykyisinä. Tuleville sukupolville ei voi sälyttää kohtuutonta taakkaa kasvavista eläkemenoista ja suuresta julkisen talouden velasta.
Paras lääke moniin vaivoihin on työllisyysasteen nostaminen. Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei pystytä ylläpitämään eteläeurooppalaisella työllisyysasteella.
Hyvästä työllisyysasteesta nautittiin hetkellisesti viimeksi 1980–90-lukujen vaihteessa, jolloin se oli 74 prosenttia. Hallitus tavoittelee 72 prosentin työllisyysastetta, kun nyt ollaan alle 69 prosentissa.
Hallituksen tavoite ei ole riittävä. Työllisyysastetta pitäisi pystyä nostamaan kautta linjan, mutta erityisesti nuorten naisten ja keski-ikäisten miesten keskuudessa. Hyvinvointirakenteen ylläpitäminen edellyttäisi samoja lukemia kuin muissa pohjoismaissa eli 75:een prosenttiin asettuvaa työllisyysastetta.
Pääkirjoitus