Torstai oli jälleen yksi viheliäisten talouskatsausten päivä lisää. Samaan aikaan pörssikurssit ovat yleisesti nousussa. Pörssin logiikka ja talouden todellisuus alkavat yhä selvemmin olla kaksi eri asiaa.
Tähän alkaa jo turtua, vaikka ei pitäisi. Torstaina Suomen talouden tilasta julkistettiin jälleen havaintoja, jotka jonain toisena aikana olisivat saaneet kaikki mahdolliset hälytyskellot soimaan. Nyt ne tuntuvat olevan osa tavanomaista uutisvirtaa.
Tilastokeskuksen mukaan Suomen kokonaistuotanto oli toukokuussa miinuksella 11,4 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Sellaista pudotusta tuo mittari ei ole näyttänyt kertaakaan ennen. Nyt näkyy jo pohdintoja siitä, onko Suomen bruttokansantuotteen lasku päätymässä kymmenen prosentin vaiheille.
Romahdus on ollut syvä ja raju, ja jos Elinkeinoelämän keskusliittoon on uskominen, se vain jatkuu. EK:n torstaina julkistaman suhdannebarometrin mukaan suhdannekuoppaa ei ole sivuutettu, kestävä nousu ei ole näköpiirissä, henkilöstön määrä vähenee lähitulevaisuudessa merkittävästi ja kurimus yltää myös palvelualoille.
Kestävästä noususta ei EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs löydä merkkejä. Ulkomaiden myönteinen vire, jos sellaista on, ei näy Suomessa asti.
Kaikesta tästä päätellen talous makaa lyötynä kanveesiin peläten, että pohja pettää siitäkin, ja valonpilkahdukset ovat vain silmissä pyöriviä tähtiä. Silti pörssikurssit ovat jo hyvän aikaa olleet tanakassa nousussa.
Yleensä pörssin liikkeillä ja talouden todellisella tilalla on jonkinlainen yhteys. Nyt siitä ei ole mitään merkkejä, ellei sitten toiveikkaana arvele, että pörssikurssien kehitys on ennusmerkki varsinaisen taloudenkin kääntymisestä kohta perässä nousuun.
Yleensä siinä puhutaan puolen vuoden viiveestä. Helsingin pörssissä osakkeiden noususuuntaus alkoi alkutalvesta. Puoli vuotta on kohta mennyt, mutta ainakaan Suomessa mikään ei reaalitaloudessa vielä viittaa muuhun kuin korkeintaan jyrkimmän pudotuksen päättymiseen.
Enemmän näyttää siltä, että osakekurssit ovat liikkeellä nyt aivan omia aikojaan. Silloin niihin sijoittamisen riskit ovat myös korkealla. Jos markkinoilla ei osattu ennakoida nykyistä romahdusta, tuskin mistään on niin paljon uutta viisautta ilmaantunut, että nousun todellisuudesta tiedettäisiin sen paremmin. Kvartaalituloksiin tuijottaminen voi muutenkin vääristää sekä pörssiyhtiöiden että sijoittajien päätöksentekoa liian lyhytjännitteiseksi.
Ei EK:llakaan ollut ehdottaa keinoja, jotka nyt todella tepsisivät. Fagernäs puhui innovaatioista, kustannuskurista ja palkkamaltista. Eri asia sitten on, paljonko innovatiivisuutta löytyy kaikesta säästävissä yrityksissä, joissa henkilöstö pelkää työpaikkojensa puolesta.
Euroopan keskuspankki päätti torstaina pitää korot ennallaan. Korkopolitiikalla ei nyt olisikaan paljon tehtävissä. Oleellisempi kysymys on, pystyykö EKP oikein millään keinoin vaikuttamaan taloutta piristävästi. Korkoja on laskettu ja rahaa jaettu, mutta silti mikään ei tunnu auttavan.
Pääjohtaja Jean-Claude Trichet näki oireita talouden elpymisestä ensi vuonna, mutta kuorrutti arvionsa pitkällä litanialla epävarmuustekijöistä. Toisin sanoen mitään varmaa ei EKP:kään pysty sanomaan.
Fagernäs varoitti torstaina tiedotustilaisuudessa, että tämän taantuman jälkeen tullaan toiseen maailmaan kuin ennen. Ellei mitään konkreettisia merkkejä käänteestä parempaa ala kohta näkyä -- ja pörssikurssit eivät ole sellaisia -- tämä varoitus kannattaa ottaa vakavasti.