Ulkopoliittista suuntaa on järkevä hakea talouden kautta. Suurten kansainvälisten avausten aika on ohi. Pieni kansakunta on riippuvainen globaaleista markkinoista.
Suomen ulkopolitiikan suunnat ovat lähialueilla. Jatkuvan EU-hälyn ja talouskriisin alle peittyy se tosiasia, että kahdenvälisissä suhteissa keskitytään naapureihin.
Kahdenväliset suhteet ovat tärkeitä. Suomen ei missään tapauksessa pidä tuudittautua sen varaan, että EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoitaisi meidän ulkopoliittisia intressejämme.
EU-yhteistyö on joka tasolla niin arkista kauraa, ettei sitä edes mielletä ulkopolitiikaksi. Perimmältään kyse onkin sisämarkkinoista ja arvoyhteisöstä, johon haluamme kuulua.
Venäjä on ylivoimaisesti aktiivisin suunta, jonne ulkopoliittinen johto suuntaa vierailuillaan. Venäjä on Suomelle monessa suhteessa merkittävä, mutta myös haasteellinen naapuri. Suhteet eivät välttämättä ole parhaat, mutta ainakin ne ovat tiiviit.
Rajanaapuri Venäjä on Suomelle edelleen suurvalta, tärkeä lähinaapuri ja kumppani, jonka kanssa yhteistyön tiivistäminen on hyödyllistä. Venäjä tarjoaa taloudessa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä mahdollisuuksia.
Suomen ulkopoliittiset suhteet Venäjän kanssa määrittävät Suomen asemaa ja toimintaa muissa kansainvälisissä yhteyksissä.
Ikävä yllätys onkin ollut, että omaa vaihtoehtoista arvoyhteisöään luova Venäjä on viime aikoina noudattanut myös Suomen kohdalla muualla tuttua politiikkaa, jossa kohdemaassa asuvat venäläiset ovat peruste vaikutusyrityksille.
Venäjä-suhteessa tasapainoa on yhä haettava liiallisen sinisilmäisyyden ja kielteisen hysterian väliltä.
Ruotsin ja Viron kanssa Suomella on tuttavalliset välit ja naapureissa piipahdetaan vähän väliä. Suhteet ovat monessa suhteessa poikkeuksellisen ongelmattomat. Myös ruohonjuuritasolla ihmisten kanssakäynti on vilkasta, tiivistä ja läheistä.
Kahdenvälisissä lähisuhteissa on havaittavissa myös uusia painotuksia. Aktiivisuus Norjan ja Puolan suuntaan on luontevaa seurausta kummankin maan taloudellisesti kasvaneesta merkityksestä Suomelle.
Norjan pohjoinen politiikka arktisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämisessä tarjoaa parhaassa tapauksessa töitä suomalaiselle ict-, jäänmurtaja- ja off shore -teollisuudelle. Puola on väkirikas maa, jonka talouskasvu tarjoaa avautuvia markkinoita.
Tosiasia on, että Suomella ei ole tarjota kansainväliselle yhteisölle merkittäviä ulkopoliittisia avauksia ja aloitteita. Pohjoismainen malli koki haaksirikon, kun Suomi ei päässyt YK:n turvaneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi.
Sen sijaan suomalaiset vahvuudet, hyvä koulutusjärjestelmä, innovatiivisuus ja korkea teknologia, ovat tuttuja niille, jotka tuntevat Suomea jollakin tapaa.
Ulkopolitiikassa on havaittavissa tervettä liikettä siihen suuntaan, että talous nousee Suomen ulkopolitiikkaa määrääväksi ja ohjaavaksi tekijäksi.
On luontevaa, että ulkosuhteissa keskitytään talouteen, sillä lähinaapurit ja EU-alue ovat merkittäviä kauppakumppaneitamme. Sen lisäksi uusia markkinoita on etsittävä nousevista ja kehittyvistä maista.