Neljä viidestä kiinalaisesta kannattaa korruption tiukempaa kitkentää ja asteittaisia poliittisia uudistuksia. Tämä selviää valtiollisen sanomalehden julkaisemasta tutkimuksesta.
On merkillepantavaa, että tutkimus julkaistiin maassa torstaina alkaneen kommunistisen puolueen suurkokouksen alla. Tutkimustuloshan viestii epäsuorasti, että kommunistipuolueen nykyjohto ei ole onnistunut kansan tahdon toteuttamisessa.
Puoluejohtoa ei kuitenkaan tarvitse kokouksessa erottaa, sillä valta vaihtuu muutenkin.
Kansalaisten vaatimus korruption kitkennästä toimii kuitenkin selkänojana tulevalle johdolle, jos se urakkaan todella haluaa tarttua.
Tälläkin kertaa kokouksen keskeinen henkilövalinta on lähes varmasti tiedossa etukäteen. Puolueen johdosta väistyy 69-vuotias Hu Jintao ja tilalle nousee 59-vuotias Xi Jinping. Uusi johtaja on entisen korkean puoluevirkailijan poika, jota on kuvattu muun muassa maanläheiseksi ja varovaiseksi.
Xihin alettiin kiinnittää huomiota juuri tiukkana korruption kitkijänä, kun hän toimi Zhejiangin maakunnan puoluejohtajana. Jos Xi valitaan nyt puolueen johtoon, todennäköisesti hän ottaa ensi vuoden maaliskuussa vastaan myös Kiinan presidentin viran.
Myös Kiinan pääministerin vaihdosta puolueen suurkokouksessa pidetään selviönä. Viran nykyinen haltija Wen Jiabao jättää tehtävänsä toisenlaisissa tunnelmissa kuin olisi toivonut. Hänen viime viikkojaan on varjostanut väite, jonka mukaan pääministerin suku on haalinut miljardiomaisuuden Wenin valtakaudella. Kommunistinen puolue on aloittanut sisäisen selvityksen pääministerin suvun väitetystä suuromaisuudesta, kertoman mukaan pääministerin omasta pyynnöstä.
Myös tuo uutinen kertoo, ettei Kiinan johto voi enää elää ottamatta huomioon kansalaisten tuntoja. Yli 1,3 miljardin asukkaan kansa ei ole yhtenäinen joukko, vaan sen jakavat esimerkiksi kansallisuuksiin ja kieliin, maaseutuun ja kaupunkiin sekä vaurauteen ja köyhyyteen liittyvät rajalinjat.
Kansallisuuskiistoihin liittyvät jännitteet ovat ajoittain purkautuneet pintaan yhteenottoina esimerkiksi Xinjiangin maakunnassa ja miehitetyssä Tiibetissä. Samoin puoluebyrokraattien ja virkamiesten mielivaltaisiksi koetut päätökset ja ympäristön tuhoaminen ovat siellä täällä synnyttäneet rajuja mielenosoituksia.
Maata on pitänyt näinkin rauhallisena ennen kaikkea se, että sadat miljoonat kiinalaiset ovat viime vuosina vaurastuneet maan huiman talouskasvun ansiosta. Kasvu on johdon hyväksyttävyyden kannalta vastedeskin keskeinen vaatimus.
On vaikea uskoa, että tämänkertaiset henkilövalinnat juuri mitenkään muuttavat Kiinan suuntaa. Olematon demokratia ja heikko sananvapaus pitävät kommunistiset vallanpitäjät kiinni etuoikeuksissaan.
Toinen kysymys on se, että jos Kiinaa todella alettaisiin demokratisoida, miten se tapahtuisi ilman, että maa alkaa saman tien repeillä. Siksikin todelliset poliittiset uudistukset ovat näköpiirin tuolla puolen.