Talouden mittarit näyttävät miinusta. Ensi vuodelle odotetaan yhden prosentin talouskasvua, mutta heikkenevä kehitys voi yllättää.
Heikko talouskehitys herättää hätäännystä, kun arjen varmuus horjuu. Naapurustoon ja perhepiiriin satelee yt-ilmoituksia, lomautuksia ja irtisanomisia.
Työttömyys ei ole vielä noussut hälyttävässä määrin, mutta yt-myllytykseen on tänä vuonna joutunut lähes 100 000 suomalaista, eikä loppua näy.
Näivettymisen tie ja Suomen ajautuminen alihankintamaaksi pitää pystyä estämään.
Hallitukselta on aiheellisesti vaadittu herkempää kriisitietoisuutta ja ensi kevään välitilinpäätöstä nopeampaa tilannekatsausta. Herätyskelloja on syytäkin soittaa, kun vaihtotase jää toistuvasti alijäämäiseksi ja valtio ottaa syömävelkaa.
Perimmäinen ongelma on Suomen teollisen rakenteen yksipuolisuus, perinteisten alojen murtuminen ja kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen. Teollisuuden elinvoima hiipuu sekä perusteollisuuden äkkirytinällä että hivuttamalla, kun alihankinta kaikessa hiljaisuudessa siirtyy muualle. Seurauksena elintaso alenee.
Perusteeton optimismi on harhaa, mutta myös liiallinen synkistely lamaannuttaa.
Suomalaiset ovat aina olleet hyviä tunnustamaan tosiasioita. Nyt on aika katsoa peiliin ja tehdä vaadittavat johtopäätökset. Ei ole mitään syytä jäädä odottelemaan EU:n elpymistä, vaan on tehtävä oma-aloitteisesti ja ennakoiden se mitä pitää.
Työmarkkinajärjestöjen pitää keskinäisen nokittelun sijaan ottaa lusikka käteen ja ryhtyä neuvottelemaan yhteistyön hengessä. Sapelinkalistelu on normaali vaihe asemiin ajossa. Kummallakin rintamalla on silti syytä panna jäitä hattuun.
SAK tarjoaa raamisopimukselle jatkoa, mutta EK puhuu liitto- ja jopa yrityskohtaisesta sopimisesta. EK haluaa tällä kertaa varmistaa, että palkkaratkaisua lähdetään tekemään vientisektorin eikä julkisen sektorin ehdoilla. Painotus on oikea.
Uusia johtajia eturiviinsä saaneiden työnantajajärjestöjen ei silti pidä innostua tilaisuudesta liikaa ja vaatia mahdottomia myönnytyksiä. Myös työntekijäjärjestöjen pitää ymmärtää maltillisten vaatimusten merkitys.
Sopimuksen muodolla ei niinkään ole väliä kuin sillä, että tulosopimus syntyy ensi syksynä, kun nykyinen raamisopimus loppuu. Syksyllä taloustilanne voi jo olla niin heikko, että uhitteluun ei enää ole aihetta.
Tärkeintä on varmistaa, että vienti elpyy ja kilpailukyky kohenee. Siten varmistetaan työllisyys, veronmaksukyky, terve kansantalous ja hyvinvointi.
Kilpailukyvyn varmistamisessa ei ole kyse pelkästään suuryritysten vientiponnisteluista. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yhtä lailla riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista.
Niin työnantaja- kuin työntekijäpuolella on syytä ottaa oppia Ruotsin ja Saksan kokemuksista ja molemminpuolisesta sitoutumisesta talouden kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseen.