Suomen Pankki ennakoi Suomen talouden lopultakin kääntyneen vientivetoiselle nousu-uralle. Takana ovat kuitenkin nopean kasvun ajat.
Suomen talous on viime vuodet kasvanut lähinnä kotimarkkinoiden turvin, kun vienti on yskinyt. Kotimarkkinoiden kysyntä eli kotitaloudet ovat pitäneet kansantalouden moottoreita käynnissä uskomalla oman taloutensa hyvään kehitykseen. Samaan aikaan luottamus valtion talouteen on kärsinyt. Nyt kotimaan vahvan kysynnän tueksi on tulossa myös vientiteollisuus - lopultakin.
Tilanne on hivenen samanlainen kuin noin kymmenen vuotta sitten. Laman pohja saavutettiin 1991, jolloin kokonaistuotanto painui yli kuusi prosenttia miinukselle. Nyt vuosikymmen myöhemmin taantuma kosketti pohjaa viime vuonna, jolloin talous kasvoi vain 0,7 prosenttia. Täksi vuodeksi valtiovarainministeriö ennakoi hivenen parempaa eli 1,3 prosentin kasvua. Ahdingosta talous tointuu vasta ensi vuonna. Sama linja on ollut myös muissa talousennusteissa.
Suomalaisten on kuitenkin varauduttava aivan toisenlaisiin oloihin kuin vuosikymmen sitten. Kun talous tointui silloin lamasta, koettiin seitsemän nopean kasvun vuotta. Nyt tilanne on toinen. Suomen Pankin tuore ennuste ei juuri poikkea valtiovarainministeriön vastaavasta. Tänä vuonna kasvua on luvassa 1,4 ja ensi vuonna 2,8 prosenttia. Vuonna 2004 bruttokansantuote saattaa kasvaa hieman yli kolme prosenttia.
Suomen ja muiden euromaiden talouksien reippaampi piristyminen on sidoksissa Yhdysvaltain talouskehitykseen. Tästä tosiasiasta ei mihinkään päästä. Vielä muutama vuosi sitten kuviteltiin, että euroalue voisi taloudellisesti irtaantua USA:n kehityksestä. Niin ei tapahtunut. Suomi ja euroalue ovat jo osa Yhdysvaltain markkinakuvaa. Eurooppa ei voi itse synnyttää riittävää kasvua. Se on parasta hyväksyä.
Yhdysvalloissa kotitaloudet ja yritykset korjaavat taseitaan ja velkaantumistaan. Se voi viedä vuosia. Siksi Suomessa ja Euroopassa on totuttauduttava epävarmuuden aikaan, joka saattaa kestää seitsemän vuotta eli vuosikymmenen loppuun.
Vienti on aina heitellyt Suomen taloutta. Suomi on nyt palaamassa maltillisen kasvun aikaan. Toivoa näkyy jo elektroniikkateollisuudessa ja metsäteollisuuden tuotantokin on päässyt kasvu-uralle. Tänä vuonna vienti kasvanee Suomen Pankin mukaan pari prosenttia, kun viime vuonna se oli saman verran miinuksella. Suomi ei kuitenkaan pääse lähellekään vuoden 2 000 lukuja, jolloin vienti kasvoi parikymmentä prosenttia. Kuluttajahintojen nousu eli inflaatio pysynee lähivuosina parin prosentin tuntumassa, jos palkankorotukset pysyvät kohtuullisina.
Talouskasvu, väestön ikääntyminen ja verotus muodostavat kohtalokkaan kolmion, johon kansalaisten, valtion ja kuntien on sopeuduttava. Julkinen talous ei kestä sitä, että suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle samaan aikaan, kun työttömyys pysyy korkeana. Pääjohtaja Matti Vanhala varoittaakin julkisen talouden rappiokierteestä.
Suomen uhkakuvat ovat tuttuja: työllisyysaste pysyy pitkään alhaisena, alle 70 prosentissa, eläke- ja sosiaalimenojen kasvu nopeutuu, paineet verotuksen kiristämiseen kasvavat ja talouden kasvumahdollisuudet heikkenevät. Työllisyysaste on pakko saada ylös ja verokiilaa on kavennettava. Pääjohtaja kaipaa näkyviä ja radikaaleja muutoksia työmarkkinoille.
Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmä on paljon vartijana. Sen on etsittävä ne keinot, joilla työllisyysastetta nostetaan ja työttömyys painetaan alle viiden prosentin. Ellei Sailas onnistu vakuuttamaan työmarkkinoita rakenneuudistuksen välttämättömyydestä, Suomi taantuu ja kuihtuu. Vanhalan sanoin: rakenteita voivat uusia vain ne, jotka ovat ne rakentaneet.