Irtisanomisaalto suhdannenousun vanavedessä on ihmetyttänyt ja suututtanut ammattiyhdistysjohtajia ja myös valtiovarainministeri Antti Kalliomäen. Tapahtumien uskotaan vaikeuttavan tulopoliittisia neuvotteluja. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin synkkä kuin yksittäisistä pörssiyhtiöiden irtisanomisista voisi päätellä. Työllisyys on kääntynyt nousuun. Työttömyysuhan alla on nyt tuhansia ihmisiä vähemmän kuin vuosi sitten.
Ennusteiden mukaan ensi vuonna talouskasvu edelleen vahvistuu. Viimeksi Nordea-pankki ennakoi suhdannenousun jatkuvan ainakin vuoteen 2006. Tälle vuodelle pankki ennakoi 3,2 prosentin ja ensi vuonna 3,5 prosentin kasvua. Luvut ovat samat kuin Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen katsauksessa viime viikolla.
Sen sijaan valtiovarainministeriö ei ole yhtä optimistinen. Sen mukaan kasvun huippu saavutetaan tänä vuonna, ja ensi vuonna kasvu on jo hitaampaa. Tosin Nordeankin mukaan talouskasvun hiipumiseen on syytä varautua jo 2006. Silloin maailmantalouden veturi, Yhdysvallat, joutuu kiristämään talouspolitiikkaansa julkisen talouden tasapainottamiseksi. Yhdysvaltain taloustilanne on jo nyt niin kriittinen, että pessimistit ovat ennakoineet uutta taantumaa.
Nordea ei usko öljykriisiin, vaikka öljyn hinta on viime aikoina huidellut ennätyskorkeuksissa. Pankin mukaan öljyn korkea hinta ei ole niin kova rasite, että se olennaisesti muuttaisi maailmantalouden suhdannekuvaa. Muutama desimaali kasvusta pois ei muuta maailmanjärjestystä suuntaan tai toiseen.
Kuluttajien elämää korkea öljyn hinta voi kuitenkin hankaloittaa. Siksi onkin syytä sopeutua öljyn korkeampaan hintaan. Totuttuja noin 30 dollarin tynnyrihintoja nähdään arvion mukaan aikaisintaan vuoden 2006 lopulla.
Vaikka Suomen vienti on lopultakin päässyt vauhtiin ja palveluihin syntyy uusia työpaikkoja, talouden perusongelma, investointien vähäisyys, ei ole mihinkään poistunut. Tällä hetkellä investoinnit ovat suorastaan historiallisen alhaisella tasolla. Hallituksenkin täytyy olla tietoinen asiasta. Nyt tarvitaan voimakkaita talouspoliittisia tekoja, pitkäjänteistä suunnitelmaa ja veroratkaisuja. Talouspolitiikka ei voi eikä saa olla kiinni vain tuloratkaisusta.
Esimerkiksi verokilvassa Suomi häviää selvästi, kun monet muut EU-maat ovat kilvan alentaneet verotustaan. Esimerkiksi Saksa on vuoden 2000 jälkeen keventänyt yrityksiin ja niiden työntekijöihin kohdistuvaa verotaakkaansa moninkertaisesti Suomen kevennyksiin verrattuna.
paakirjoitus@kaleva.fi