Puolueiden vaaliohjelmat eivät anna eväitä kansantalouden nousulle. Vaikka kaikki puolueet vannovat taloudellisen kasvun nimiin, niiden vaaliohjelmista puuttuu konkretia, jolla yhteiskunnan pyöriä voitaisiin avittaa pyörimään.
Mielipidemittauksia johtava keskusta lupaa 200 000 työpaikkaa kymmenen vuoden kuluessa ja sosiaalidemokraatit 100 000 vaalikaudessa. Tällainen määrä uusia työpaikkoja tarvitaan, mutta puolueiden lupaukset ovat vain sanoja paperilla ilman merkittäviä toimenpide-ehdotuksia, joilla tavoitteisiin voitaisiin päästä.
Suomi on viennistä riippuvainen maa. Niinpä talouden nousu perustuu siihen, miten suomalaiset tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi maailmanmarkkinoilla.
Maailmantaloudessa valoa on näköpiirissä, ja niinikään Eurooppa elää nousun kynnyksellä. Suomen tilanne on vielä surkea. Osaltaan tähän vaikuttaa Venäjän kaupan hyytyminen. Vetoapua idästä ei ole luvassa, sillä Venäjän talous jatkaa taantumistaan. Tilanne muistuttaa 1990-luvun alkua, jolloin Neuvostoliitto hajosi ja kauppa itään tyssäsi kuin seinään.
Puolueiden vaaliohjelmista ei löydy apua talouden suuren pyörän pyörittämiseen: siihen miten kansantalouden perusta, teollinen tuotanto, saadaan parempaan iskuun.
Aiheellista on kysyä, missä määrin valtion toimin voidaan edes vaikuttaa yrityselämään. Edellytyksiä yritystoiminnalle kyetään luomaan, mutta todellinen menestyminen on eniten kiinni yrityksistä itsestään.
Yrityselämässä näytetään vajotun henkiseen lamaan. Taloudellisen taantuman aikana pitäisi kyetä valmistautumaan uuteen nousuun panemalla panoksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä henkilöstön koulutukseen. Uuden rakentamista on laiminlyöty, ja siksi nousu voi olla toivottua kivuliaampaa.
Puolueiden kesken vallitsee laaja yksimielisyys tarpeesta katkaista julkinen velkaantuminen leikkaamalla valtion ja kuntien menoja miljardeilla euroilla.
Tätä kilpajuoksua johtaa kokoomus, joka hyväksyi valtiovarainministeriön virkamiesten esittämät leikkausarviot nahkoineen ja kiristi säästötavoitteitaan aikaisemmasta. Juoksun hännillä on leikkauksien tarpeen lähes tyystin kieltävä vasemmistoliitto.
Leikkauskiimassa puolueilta on jäänyt liian pienelle pohdinnalle kysymys näinkin rajujen toimen seurauksista kansantalouteen. Suurimpia ongelmia on työttömyys. Miljardien vähennykset julkiseen talouteen eivät voi olla vaikuttamatta työllisyyteen.
Vaaliohjelmista voi tehdä sen johtopäätöksen, että keskeiset puolueet valmistautuvat enemmän hallitukseen menoon kuin Suomen talouden kuntoon saattamiseen.
Ohjelmat ovat niin löysiä ja ympäripyöreitä, ettei puolueilla ole vaalien jälkeen vaikeuksia päästä sopuun hallitusohjelmasta. Tuleva hallitus tuskin kaatuu ohjelmallisiin erimielisyyksiin varsinkin kun tiedetään, että puolueista löytyy tarvittavaa joustoa ainakin hallituspaikkoja jaettaessa.
Pääkirjoitus