Iin työväentalon seinällä on August Bebelin muotokuva. Katson sitä vuodesta toiseen yhtä lumoutuneena, sillä tuo 1800-luvulla elänyt marxilainen ajattelija tutki myös minulle läheisiä asioita kuten naisen asemaa, uskonnon yhteiskunnallista merkitystä ja luontoa.
Bebelin tärkein oivallus oli kuitenkin muutoksen ikuisuuden ymmärtäminen.
Tunnetuin hänen ajatuksistaan on mietelmä: "Mikään ei ole ikuista, ei luonnossa eikä ihmiselämässä. Ikuista on vain muutos."
Muutoksen jytke tuntui myös Euroopan unionin parlamentin vaaleissa. Muutosta haluttiin jostakin, mutta mihin, se jäi vastausta vaille?
Arvostamani ulkoministeri Aleksander Stubbin (kok.) vaaliarvion mukaan "Oikeiston vaalivoitto oli avoimen yhteiskunnan voitto sosialistien vaatimasta suljetusta mallista." (Aamulehti 9.6.2009). Mitä ihmettä, Alex?
"Voittajiahan" olivat äänestämättä jättäneet. Äänestysaktiivisuus laski ja epäluottamus koko unionia kohtaan syveni. Monissa maissa voitti äärioikeisto, populismi ja nationalismi.
EU-kriitikot menestyvät paitsi Suomessa myös Tanskassa, Itävallassa, Tshekeissä ja Hollannissa. Enkä menisi elvistelemään eurooppalaisen oikeistonkaan halusta "avoimeen yhteiskuntaan". Myös konservatiivit kaikkialla Euroopassa tuntevat suurta viehtymystä protektionismiin, haluun suojella omaa teollisuutta kaupan vapauden kustannuksella.
Taantuma nosti taantumusta, ei edistystä. Maahanmuutto oli vaalien yksi teema. Eurooppalaisessa oikeistossa on maahanmuuttoon maltilliseksi suhtautuvia mutta myös puhtaita rasisteja ja niitä, jotka näkevät maahanmuuttajissa vain halpaa työvoimaa ja ongelmia.
Voimistuva vierasvihan lietsominen ei tunnu hyvältä. Kaikkein pahimmalta, jopa pelottavalta tuntuu tulevaisuus, jossa velkaantuvien kansantalouksien, kasvavan työttömyyden ja vierasvihan yhdistelmä heiluttaa poliittista järjestelmää ytimiä myöten. Maahanmuuttoasian politisoimisessa kunnostautuivat Suomessa perussuomalaiset ja loppumetreillä myös kokoomuksen ehdokkaat.
Kaikista yhteisistä asioista pitää voida keskustella. Kriittisyys on hyve, eikä maltillisia kriitikoita saa leimata rasisteiksi, mutta ei myöskään meitä maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvia saa leimata kritiikittömiksi "kukkahattutädeiksi" kuten Soini usein tekee. Oikeita rasisteja saa sanoa rasisteiksi. Asioista on puhuttava oikeilla termeillä ja totuutta on katsottava suoraan silmiin, myös Soinin "totuutta".
Mistä nykyistä poliitikkosukupolvea syytetään tulevaisuudessa - siis Stubbia, Soinia tai minua? Siitäkö että maahanmuuttoon suhtauduttiin liian lepsusti vai siitäkö, että Euroopan ympärille rakennettiin muurit ja Välimerestä tuli suuri pakolaisten hautausmaa? Toivottavasti ei kummastakaan.
Olen kuitenkin varma, että mitä enemmän maahanmuuttoa kiristetään, sen enemmän lisääntyy laiton maahanmuutto ja ihmiskauppa. Erään tutkimuksen mukaan ihmiskauppa on tänä päivänä volyymiltään jopa suurempaa ja kuin orjakauppa oli aikoinaan.
Epävarmoina aikoina poliittisen järjestelmän toimivuus on tärkeää. Juuri valittuna europarlamentaarikkona haluan huolehtia omalta osaltani, että parlamentti pystyy tekoihin. Aion pyrkiä työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokuntaan, sillä uskon, että uuden tasapainon hakeminen työntekijöiden oikeuksien ja markkinoiden vapauden välillä tulee olemaan seuraavien vuosien tärkeimpiä kysymyksiä.
Heti aluksi on kuitenkin päätettävä Euroopan komission uudesta puheenjohtajasta, Euroopan "pääministeristä". Hallitukset päätyivät juhannuksena esittämään tulevaksi puheenjohtajaksi portugalilaista Jose Manuel Barrosoa. Suomen pääministeri Matti Vanhanen oli yksi hänen innokkaimmista tukijoistaan, koska niin voidaan varmistaa Olli Rehnille mahdollisimman painava salkku. Näin ajattelivat muutkin pääministerit ja tulos on, että Barroso valitaan ilman sen kummempaa keskustelua tai tietoa tulevasta ohjelmasta. Demokratiavaje vain syvenee, jos parlamentti nielee ratkaisun.
Juhannuksena EU:n huippukokous teki myös päätöksen, jonka luulisi aiheuttavan keskustelua myös Suomessa, vaikka kesä vie terän poliittisesta keskustelusta ja kiinnostuksesta. Huippukokous päätyi monimutkaisten juridisten kommervenkkien jälkeen yhteisymmärrykseen Irlannille annettavista myönnytyksistä, jotta Irlannin hallitus voisi käynnistää valmistelut Lissabonin sopimusta koskevasta kansanäänestyksestä.
Neuvottelujen voittaja oli Eurooppa ja Lissabonin sopimus. Irlanti saa pitää omat aborttilakinsa, mutta EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan tuli uusi kiemura.
Monet ovat pitäneet Suomen Nato-jäsenyyden vaihtoehtona EU:n yhteistä puolustusta, joka on esimerkiksi Eero Heinäluoman mukaan "looginen seuraus integraatiokehitykselle". Voimakkaasti EU:n yhteistä puolustusta ajanut Ranska käänsi ensimmäisenä selkänsä ja hyppäsi mukaan Naton komentorakenteisiin. Juhannuksena yhteinen puolustus lukittiin Irlannin kansanäänestyksen taakse.
Kuka enää kehtaa esittää EU:n yhteistä puolustusta Nato-jäsenyyden vaihtoehtona. Uusia argumentteja kehiin, vanhat happanivat juhannuksena!
Turvallisuuspolitiikassakin vain muutos on ikuista.