Miten hienosti matkaammekaan savupiipputeollisuudesta palvelu- ja tietoyhteiskuntaan sekä globaaliin talouteen. Vain yksi seikka pysyy muutosvyöryssä kummasti entisellään. Moderni maailmantalous nojaa koko painollaan viime vuosisadan energiaan, öljyyn. Ilman öljyä ei liiku juuri mikään, valmistu monikaan tuote. Ilman öljyä Sinulla ei olisi autoa, sateenvarjoa, silmälaseja, lääketablettia, tietokonetta, kännykkää tai edes pankkikorttia.
Kaikkia viime vuosikymmenten suhdannekuoppia on ensin edeltänyt öljyn hinnannousu. Hinta on kohonnut vuosi tai puolitoista ennen luiskahdusta taantumaan. Sitten viime syksyn raakaöljyn hinta on ajoittain hypännyt Yhdysvalloissa yli 50 dollariin tynnyriltä. Viimeksi raja ylittyi kuluneella viikolla. Syynä on pidetty markkinoiden epätasapainoa. Jos hinta pysyttelee näin ylhäällä, se uhkaa syödä lähes kaiken Euroopan viime vuosina 1,8 prosenttiin jääneestä talouskasvusta.
Shell myönsi vuosi sitten vääristäneensä omia ennusteitaan. Sittemmin ovat tulevaisuuden tynnyrihintoja kuvastavat futuurit lähennelleet uusia ulottuvuuksia. Niissä heijastunevat uudet arviot, joiden mukaan kestäisi enää korkeintaan 30 vuotta siihen kun öljyvarat todella loppuvat ja öljyn aikakausi siis päättyisi.
Suurimmasta yksittäisestä energialähteestä - ja liikenteen myötä suurimmasta kasvihuonekaasujen aiheuttajasta - riippuu monessa mielessä koko maailman kohtalo. Niinpä Worldwatch-instituutin tuore Maailman tila -yhteiskuntaraportti (Gaudeamus), joka tällä kertaa kohdistaa huomion turvallisuustekijöihin, luonnehtii öljyä talouden huumeeksi. Kyseessä on syvä riippuvuus ja vieroitukseen olisi ryhdyttävä pikaisesti.
Öljyn aikakausi on yhtä kuin valtapolitiikan historia, joka ei piittaa rauhasta tai ihmisarvosta. Öljyä on edelleen maaperässä, mutta "voiton veren" käyttöönotto on yhä hankalampaa ja kalliimpaa. Vakavasti otettavan geologiryhmän arvion mukaan öljyntuotanto kääntyisi laskuun jo 2007 mennessä. Jos loppu tulee, öljy altistaa talouden - siis maailman - yhä suuremmalle kysynnän ja tarjonnan epätasapainolle.
Siirtymään lasketaan tarvittavan ainakin mainitut 30 vuotta, vaikka kaikki nykyiset juoksevat investoinnit suunnattaisiin uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen. Niiden avulla voitaisiin maailman nykyinen energiankulutus myös kattaa 18-kertaisesti - jo ennen vetytaloutta.
Worldwatchin mukaan ei ole teknologioiden vika, ettei uusiutuvien energiamuotojen käyttö edisty, vaan "pikemminkin syy on poliittisessa ympäristössä ja julkisen vallan harjoittamassa sääntelyssä".
Siis mitä näpertää Suomi? Jarruttaa autokannan uusiutumista vanhakantaisella verotuksella. Harkitsee sähkölämmitykseen hairahtuneiden saattamista veronalaisiksi ja energiatodistuksia asuntokaupan vaivoiksi.
Rakennuskantaa ei vaihdeta 30 vuodessa. Joten ennen kuin kuluttajia aletaan rangaista valtion vuosikymmenet harjoittamasta lamauttavasta energiapolitiikasta, on ensin luotava aktiivisia kannustimia ja älykkäitä, energiaa ja investointeja säästäviä kysynnän hallintaohjelmia.
Rakentajat, saneeraajat ja teollisuus kaipaavat kuluttajavalistusta selkokielellä, vaihtoehtoja ja porkkanoita, vakuuttavaa tietoa siitä, mitä aurinko, tuulienergia, maalämpö ja biomassa tarjoavat ja mihin hintaan muutos on pienessäkin kohteessa mahdollinen sukupolven sisällä. Siinä olisi konkreettinen tavoite hallituksen lupaaman ilmasto- ja energiapoliittisen strategian sisällöksi.