Siinä he taas ovat, puhuvat päät, jotka otsat kurtussa ennustavat, miten maan talous makaa huomenna. Yleisö seuraa henkeään pidättäen, jokohan se nousu nyt alkaa.
Työttömyyttä, kansantuotetta, prosenttiyksiköitä, vientilukuja, lomautuksia ja rakennemuutosta. Modernin talouden termistö on muuttunut munkkilatinaksi, josta tavallinen kaduntallaaja ei ymmärrä yhtään mitään, ja vaikka ymmärtäisikin, siitä ei ole hänelle mitään hyötyä.
Kun työpaikka lähtee alta, maailmantalouden kasvun kohentuminen puolella prosenttiyksiköllä lohduttaa vähemmän kuin pistesija MM-keihäässä. Samoin ennätysmatalasta euriborista on sitä vähemmän apua mitä lähempänä on asunnon pakkohuutokauppa.
Jos joku sattui kuulemaan mahtavan paukahduksen tiistaina, se tarkoitti laman pohjakosketusta. Nordea, Palkansaajien tutkimuslaitos ja vähän myöhemmin Handelsbanken, OECD ja Euroopan keskuspankki väittävät niin.
Bruttokansantuotteen supistuminen kääntyy ennustajien mukaan kasvuksi jo vuoden loppukuukausina, ja ensi vuonna kansantuote rytkähtää kasvuun oikein kunnolla. Yhtä lailla Suomessa kuin muuallakin maailmassa.
Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista. Vain kuusi kuukautta sitten sama sakki kilpaili sillä, kuka lyö pöytään kaikkein synkimmät lukemat. Suurin talousviisas oli se, joka loihti television punalampun syttyessä otsalleen kaikkein syvimmät huolen kurtut.
Kalle Isokallio, joka on onnistunut kolumnistina paremmin kuin Nokian pääjohtajana, arveli jopa, ettei Suomen talous kasva kohisten enää koskaan.
Noin vuosi sitten talousviisaat löivät päänsä yhteen uskotellessaan, ettei Suomelle kävisi kuinkaan. Lama on siellä jossakin rapakon takana. Suomen talous oli valtion kirstua myöten huippukunnossa. Firmojen taseet pullistelivat seteleitä. Kukaan ei nähnyt Amerikoista alkaneen finanssikriisin vaikutusta.
Pankkien välinen rahaliikenne kuitenkin lopahti. Firmat laittoivat saman tien investointejaan jäihin. Tuloistaan melkein puolet viennistä saavalla, investointihyödykkeisiin keskittyneellä maalla ei ollut mitään mahdollisuutta välttää tartuntaa.
Suomeen povataan jo 13-14 prosenttiin kipuavaa työttömyyttä kevättalvelle. Siitäkin ollaan nyt herttaisen yksimielisiä, vaikka noin suuren työttömyyden ei pitänyt koskaan enää toistua.
Toimittajia on moitittu laumaksi, joka säntää sokkona ja vaahto suussa yhden ja saman uutisen perässä.
Voi olla, mutta kovin paljon parempaa kuvaa itsestään eivät anna suomalaiset talousennustajatkaan. Heidän ennusteistaan ei ole ollut mitään apua sellaiselle talouspolitiikalle, jolla kansalaisia esimerkiksi suojeltaisiin suurtyöttömyydeltä.
Kun ajat ovat vakaat, jokainen osaa muutella desimaalin kymmenyksiä sinne tänne ilman viiden vuoden yliopistokoulutusta. Mutta se tärkein eli talouden käänteiden havaitseminen ja niistä varoittaminen näyttää olevan täysin mahdotonta.
Suomessa ei ollut syksyllä 2008 ketään, joka olisi osannut ennustaa vuodenvaihteen rajun pudotuksen ja laman syvyyden. Yhtä suurella todennäköisyydellä voi ennustaa, ettei käänteen jyrkkyyttä tai loivuutta osaa tälläkään kertaa ennustaa kukaan.
Valtiot ovat sysänneet elvytystoimiin useita tuhansia miljardeja dollareita koko maailmassa. Summan alkaessa vaikuttaa kasvukäyrät voivat hyvinkin sojottaa koilliseen ensi vuonna.
Siitä todennäköisesti seuraa jälleen paniikki. Puhuvat päät alkavat varoitella inflaatiosta ja korkojen noususta. Taas otsat kurtussa, vakavina kuin kuoleman nähneet. Kiinteistömarkkinoilla pelätään jo uutta asuntokuplaa, kun rakentaminen pysähtyi kertalaakista viime talvena. Hintojen nousu voi ensi vuonna olla viisi prosenttia.
Mikäli uskallan ennustaa ennustajien käyttäytymistä, he ryhtyvät pikapuoliin falsetissa laulamaan korkojen nopeasta noususta. Pahasti velkaantuneet valtiot kiristävät budjettejaan yhtä aikaa. Nousseiden korkojen ja kiristyneen verotuksen avulla maailmantalous sakkaa uudelleen.
Ja kurtut tietäjien otsalla sen kuin syvenevät. Kansa kärsii, ennustajat kertovat.
Talousennustamisen autuudesta en uskalla mennä enää minkäänlaiseen takuuseen. Ennusteet ovat hyvin lähellä muuttumista täysin tarpeettomiksi.
Kyse on vähän samasta kuin mahavaivaisella. Jos nimittäin sattuu lirahtamaan housuun, pikaisen toipumisen näkymästä on sillä hetkellä kovin vähän iloa.