Oulu Uudella Heikkilänkankaan asuinalueella on ongelmaksi muodostunut itäradan läheisyys, joka aiheuttaa alueen taloissa kiusallista tärinää ja melua.
Asukkaat, Oulun kaupunki ja ratahallintokeskus ovat yrittäneet yhdessä etsiä ongelmaan ratkaisua. Tekninen lautakunta esittääkin kaupunginhallitukselle, että kaupunki ja ratahallintokeskus tekevät sopimuksen jatkotutkimuksista haittojen vähentämiseksi.
Samalla kaupunki aikoo pyytää lausuntoja Heikkilänkankaan tilanteesta ympäristölautakunnalta, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta, ympäristöministeriöltä sekä liikenne- ja viestintäministeriöltä.
Heikkilänkankaan melu- ja tärinäongelmat tulivat kirjaimellisesti tapetille viime keväänä, kun 60 alueen asukasta kirjelmöi haitoista. Asukkaat ovat valittaneet muun muassa tapettien ratkeilevan uusissa taloissa tärinän takia.
Heikkilänkankaalla lähimmät talot ovat 90 metrin päässä radasta. Häiritseväksi tärinä koetaan jopa yli 200 metrin päässä. Erityisen häiritseväksi koetaan raskaiden malmijunien öinen kulku. Noilla junilla on painoa yli 5 000 tonnia.
Hidastaminen auttaa
Jo tehtyjen kokeilujen perusteella tärinä asuinrakennuksissa vähenee 60 prosentilla, kun raskaiden malmijunien nopeutta alennetaan 65-70 kilometristä 40 kilometriin tunnissa. Tavanomaisissa kaksikerroksisissa puutaloissa tärinän heilahdusnopeuden huippuarvot ovat olleet 2,6-2,8 millimetriä sekunnissa, jota tasoa pidetään yleensä häiritsevänä, mutta ei rakenteisiin vaurioita aiheuttavana tasona. Toiseen kerrokseen tärinän vahvistumiskerroin maasta on vaihdellut viidestä yhdeksään. Nopeutta laskemalla heilahdusnopeuden huippuarvon arvioidaan laskevan tasolle millimetri sekunnissa tai sen alle lähes kaikissa rakennuksissa.
Maaperän tärinä vaihteli mittauksissa 0,2:sta 0,6 millimetriin sekunnissa. Tärinän taajuus vaihteli kuudesta yhdeksään hertziin.
Kaupunki esittää, että idästä tulevien malmijunien nopeus alennetaan ennen Heikkilänkangasta vähintään kuuden kuukauden seurantajaksoksi. Ennen varsinaista seurantaa kokeillaan eri nopeuksia 40 ja 60 kilometrin tuntivauhdin välillä, jotta nopeus voidaan asentaa kokeiluajaksi tärinän alentamistavoitteeseen nähden riittäväksi.
Kokeiluaikana tehdään tärinämittausten lisäksi kiskojen kulumismittauksia. Tärinän mittaukseen valitaan muutamia Heikkilänkankaan taloista sopivaa nopeutta etsittäessä.
Melut kuriin vallilla
Lopullisena ratkaisuna seurannan jälkeen esitetään meluvallin rakentamista radan ja Heikkilänkankaan asuinalueen väliin.
Meluvallinkin vaikutusta on tarkoitus selvittää vertailumittauksin ennen ja jälkeen rakentamisen.
Jos kokeilu osoittaa tärinähaittojen vähentyneen eikä haitallista kiskojen kulumista tapahdu, järjestelystä pyritään tekemään pysyvä.
Jos edellä kuvatuilla toimilla asumisviihtyvyyttä ei saada nostettua, joudutaan turvautumaan kalliimpiin ratkaisuihin. Tuolloin joudutaan ratkomaan myös vastuukysymykset, sillä kukaan osapuolista ei halua vapaaehtoiseksi maksumieheksi.
Muita ratkaisumalleja on esimerkiksi radan linjauksen muuttaminen loivemmaksi ja ratapohjan perustaminen jäykemmäksi, jolloin maaperään välittyvä tärinä alenee. Samassa yhteydessä voitaisiin tehdä myös tarpeellisia alikulkuja Heikkilänkankaan kohdalle.
Meluvallin rakentaminen aloitetaan Heikkilänkankaalle 2004. Vallin maksaa ja tekee kaupunki.
Lausunnoissa kysytään muun muassa sitä, voidaanko Heikkilänkankaalla esiintyvää tärinää pitää ympäristöhaittana, joka ei kuulu taajamasssa asuvien sietämisvelvollisuuksien piiriin. Kyse on ympäristövahinkojen korvaamista koskevasta laista. Mietittäväksi tulee myös se, voivatko ympäristöviranomaiset määrätä raideliikenteelle alueellisen nopeusrajoituksen.
Raskaiden junien aiheuttamasta tärinästä on keskusteltu viime vuosina myös Muhoksella. Muhoslaisille kerrottiin, tärinä saattaa aiheuttaa rakennevaurioita, kun se voimistuu 3-8 millimetriin sekunnissa. Muhoksella asiantuntijat arvioivat keväällä 2000, että tärinä on kaikkein kovinta, kun malmijunan nopeus on 30-50 kilometriä tunnissa.